Tenttejä

Huh… perjantaina ja tänään tiistaina olen tenttinyt ensimmäiset kurssini Ruotsissa. En osaa sanoa, kuinka hyvin tai huonosti meni. En itse asiassa edes tiedä, kuinka paljon täytyy osata päästäkseen läpi. Yhdessä välitentissä piti saada n. 85 % oikein, mutta en usko, että noin paljon vaaditaan tavallisesti. Hyväksyttyjä arvosanoja täällä on huimat kaksi: G – godkänd ja VG – väl godkänd. (Tanskan tentistä sen verran, että osasin mielestäni kaikki idiomit! Siis kaikki neljä, jotka kysyttiin.)

Ensimmäinen tentti oli siis perjantaina, mutta kävin katsastamassa tenttipaikan Bergsbrunnagatanin jo torstaina. Paikka nimittäin sijaitsee aivan eripuolella kaupunkia kuin muu yliopisto, ja minun asunnoltani on tuonne Bergsbrunnagatanille noin 5 km. Ja hyvä, että kävin ajoissa selvittämässä, mikä tuo paikka oikein on. Katsoin paikan Google-mapsista ja ajattelin, että kyllähän minä sinne osaan. Mitä lähemmäksi paikkaa torstaina poljin, sitä epävarmemmaksi sijainnista kuitenkin tulin. Tie oli nimittäin teollisuusalueella, jossa oli kai muutama epämääräinen kauppakin. Tien nimi oli kuitenkin oikea, joten ei auttanut kuin jatkaa matkaa.

Bergsbrunnagatan

Ja sieltähän se Tentamenslokal löytyikin!

Bergsbrunnagatan 15, Tentamenslokal

Kuten kuvasta näkyy, itse rakennus on ihan siisti, ilmeisesti jokin teollisuushalli, joka on remontoitu tenttitarkoitukseen. Rakennuksessa oli kaksi suurta tenttisalia ja luulisin, että yhteen saliin mahtuu yli 200 tenttijää.  Itse tenttitilanteessa tuli ihan ylioppilaskirjoitukset mieleen! Jotenkin se sali, pöydät, valvojat, eväät ja vieläpä tämä ajankohta… ihan kuin olisi ollut taas abiturientti. Tuolla ei kuitenkaan ollut niin tiukkoja sääntöjä kuin kirjoituksissa. Vessassa saa käydä omin luvin, eikä eväitä tarkisteta lunttilappujen varalta. Useimmilla tosin onkin neljän tunnin tentissä eväinä banaani tai omena – paitsi vieruskaverillani, jolla oli nuuskapurkki.

Yksi merkittävä ero yo-kirjoituksiin ja muihinkin kokeisiin ja tentteihin, joita on tullut vuosien mittaan kirjoiteltua, on anonyymisti tenttiminen. Pienestä koululaisesta saakka on opetettu siihen, että joka paperiin pitää laittaa oma nimi, ja nyt yhtäkkiä kirjoitankin paperiin vain koodin: kaksi kirjainta, neljä numeroa. Joka tenttiin annetaan jokaiselle oma koodi, eikä papereihin merkitä nimeä tai opiskelijanumeroa. Pistää vähän miettimään tämä systeemi, joka kertoo ehkä vähän muustakin kuin tasa-arvosta...

PS. Tänne on tullut kevät! Tänäänkin paistoi aurinko ja mittari näytti +7 astetta.

Gasque

(vard., i sht i studentslang) festande, rummel; vanl. konkret: fest, svyck, med spritvaror ss. viktigaste traktering. Det är gask på vår nation i kväll.

Näin Svenska Akademins ordbok määrittelee sanan gasque (toinen mahdollinen kirjoitusasu on gask). Kyse on siis ruotsalaisten sitseistä. Tai no joo... yleensä kai gasquet ovat hienompia ja vähän muodollisempia kuin suomalaiset sitsit. Olin perjantaina ensimmäistä kertaa tällaisilla sitseillä, ja ne oli suunnattu nimenomaan vaihto-opiskelijoille.Oli hauskaa vaihteeksi vetää pikkumusta päälle ja korkkarit jalkaan! Pukukoodina oli nimittäin tumma puku eli cocktail-mekko naisilla.  

Gasque-lippu tuli ostettua heti ensimmäisenä päivänä, kun tulin Ruotsiin. Se kannatti, sillä liput menevät kuulemma nopeasti kaupaksi. Hintaan sisältyy kolmen ruokalajin illallinen ruokajuomineen sekä tietysti ohjelmaa! Nämä sitsit järjestettiin V-Dalan osakunnassa ja osallistujia oli (niin luotettavan Facebook-eventin mukaan) yli 200.

Kamera jäi minulta kotiin, mutta tässä kuitenkin muutama heikkolaatuinen kännykällä otettu kuva.

Alkuruoka

Pääruoka

ja jälkiruoka

Istumapaikat oli järjestetty valmiiksi eli itse ei saanut seuraansa valita. Järjestäjät pyrkivät laatimaan tyttö/poika -istumajärjestyksen (eli joka toinen tyttö, joka toinen poika), tyttöjä on kuitenkin usein enemmän, joten tämä ei aina onnistu. Minulla kävi istumapaikan ja seuran suhteen ihan hyvä tuuri. Vierässäni istui islantilainen ja vastapäätä eteläkorealainen poika. Eteläkorealaisen vieressä istui kiinalainen tyttö. En tiedä oliko paikat arvottu vai oliko tässä haettu jotain Pohjoismaat-Aasia -asetelmaa. Joka tapauksessa juttua riitti kaikkien kanssa.

Ensimmäinen ohjelmanumero oli opiskelijoiden kansanmusiikkiesitys. Tässä vaiheessa tuli omaa viulua ikävä. Yhtye soitti muutaman ruotsalaisen kappaleen, mutta kuulosti kyllä minun korvaani aika suomalaiselta. Ihan kuin olisi ollut Kaustisella heinäkuussa :)

Toisesta musiikkiesityksestä vastasi mieskuoro, jonka illan ohjelmistoon kuului teeman mukaisesti laulua eri kielillä. Vähän saatiin kuulla suomeakin! Alla olevan kuva tyttö pääsi kuuntelemaan serenadia aitiopaikalta.

Illan loppupuolella kuultiin myös pari puhetta. Puhujat lähinnä ylistivät Uppsalaa ja onnittelivat hyvästä yliopistovalinnasta. Uumajassa kun on lunta, Lundissa on "osakunnat" - ei siis oikeita, hienoja ja alkuperäisiä niin kuin Uppsalassa- ja entäs Tukholma? Siellä opiskelijoilla ei ole sosiaalista elämää lainkaan. Puhujat totesivat myös, että eihän Uppsala nyt mikään Lontoo tai New York ole, mutta opiskelijakulttuuri on jotain ainutlaatuista. Tästä olen ehdottoman samaa mieltä.

Melkein meinasi unohtua: sitseihin kuuluvat laulut ja täälläkin laulettiin, vaikkei kovin paljon. Tämä johtui varmaan lähinnä siitä, että suurin osa osallistujista ei osaa ruotsia saati tunne kappaleita. Täytyy sanoa, että laulu oli paljon laimeampaa kuin Suomessa. Täällä perinteeseen kuuluvat myös laulukirjat, joihin vieruskaverit voivat kirjoitella kaikenlaista, ja tekstit saa lukea vasta seuraavana päivänä. Tällä kertaa kuitenkin laulettiin monistetuista vihkosista. Mukana oli erikielisiä lauluja ja yksi suomeksi! Se oli nimetty Finsk visaksi, mutta muistaakseni biisi tunnetaan Suomessa nimellä Olut-kaanon. Ja tähän versioon oli tullut virhe (ainakin minun ja yhden muun suomalaisen mielestä!). Tekstissä luki /Aura sekä Olvi/, vaikka muistaakseni se on /Karhu sekä Olvi/. Voiko kukaan alan asiantuntija vahvistaa?

Joka tapauksessa, gasque oli tosi hauska kokemus.

Tyttö tuli!

Aamuyöllä klo 04.26 Ruotsi sai uuden kruununperillisen: pituus 51 cm, paino 3280g. Lehdistö ei varmaan seuraavina päivinä (viikkoina, kuukausina, vuosina?) muusta kirjoitakaan kuin pikkuprinsessasta. Eikä tältä vältytä varmaan Suomessakaan.  Aftonbladetin mukaan saamme huomenna tietää vauvan nimen.

Näin uutisoi Expressen.

Aftonbladetin sivuilla voi muuten seurata netti-tv:tä, jossa keskustellaan prinsessan syntymästä. Yksi toimittaja mm. valitteli, kuinka kiireisiä ja raskaita nämä viimeiset viikot ovat olleet. Voin kuvitella, ettei hänen hommansa lähipäivinä tästä paljon helpotu. Toimittajat kiittelivät myös Danielin tiedotustilaisuutta, se oli heidän mielestään lähes yhtä hyvä kuin hänen hääpuheensa!

Se, että kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel saivat juuri tytön, oli mielestäni ennakoitavissa. Onhan tutkittu, että kauniit saavat esikoisinaan tyttöjä. :) 

Onnea koko Bernadotten perheelle!

Fettisdagen

Hauskaa laskiaistiistaita tai fettisdagenia kuten Ruotsissa sanotaan! Wikipedia osaa kertoa, että sana fettisdagen on todellakin muodostettu sanoista fet (rasavainen) ja tisdag. Laskiaisena kun on tapana syödä hyvin.

Laskiaisen herkku on tietenkin laskiaispulla, joka tuntuu olevan täällä paljon suurempi juttu kuin Suomessa. Ruotsalaiset ovat kyllä yleensäkin makean perään, minkä huomaa selvästi täällä asuessa. Kaupunki on täynnä kahviloita ja konditorioita, jotka pursuavat kaikenlaisia herkkuja. Ihan tavallisessa ruokakaupassakin on hyvä valikoima pullia ja munkkeja. Irtokarkit on toinen herkkuilmiö, mihin täällä törmää kaupungilla. Tuntuu, että joka ikinen kioski ja kauppa myyvät irtokarkkeja. 

Mutta se laskiaispulla, semla… Miten yhdestä leivoksesta riittää niin paljon juttua? Viime perjantaina ilmestyneessä Upsala Nya Tidningin City-liitteessä oli kattava pullavertailu. Lehden mukaan tämän vuoden taso oli tasaisempi kuin koskaan. Ihme kyllä, yksikään pulla ei saanut täyttä viittä tähteä. Yksi pulla sai vain kaksi tähteä, muut kolme tai neljä. Johtuuko tästä ”lagom är bäst”-kulttuurista? Toisin kuin Suomessa lehti ei ottanut esille keskustelua siitä, pitääkö se lakki syödä ensin ja erikseen vai ei. Ehkä se on ruotsalaisille itsestäänselvyys. 

Upsala Nya Tidning City

Jutussa esitellään myös neljä erikoislaskiaispullaa: lappsemla, wienersemla, chockladsemla ja vaniljsemla. Minusta hätkähdyttävintä oli kuitenkin huomata, että täällä semlaan kuuluu aina mantelimassa, ei koskaan hilloa!

Pakkohan se oli kuitenkin maistaa aitoa ruotsalaista semlaa, vaikka tuo mantelimassa vähän epäilyttikin. Joskus olen Suomessa vahingossa valinnut mantelipullan sen perushilloversion sijaan, enkä pitänyt yhtään. Tällä kertaa syömässäni pullassa mantelimassaa oli aika vähän, eikä se maistunut voimakkaalta (mutta suomalainen hilloversio vie voiton). Hyvää siis oli, suosittelen!

Ja vielä itse sanasta semla. Muistaakseni ensimmäinen riikinruotsin ja suomenruotsin välinen ero, jonka koulussa opin, oli juuri sanan semla eri merkitykset - Suomessa sämpylä, Ruotsissa siis laskiaispulla. Suomessahan laskiaisena syödään fastlagsbullea. Yllätyksekseni kuulin kuitenkin tänään, että jossain päin Ruotsiakin käytetään tuota samaa sanaa.

Idio(ma)tiskt!

Perjantaina minulla on kevään ensimmäinen tentti, aiheena tanskan kieli. Ruotsin ja tanskan kielioppieroavaisuuksien ja tiivistetyn kielihistorian lisäksi tentissä tulee hallita tanskan kielen idiomeja. Kuulostaako haastavalta? No, tiettyjen idiomien kohdalla suomi ja tanska ovat samassa veneessä. Omena ei kauas puusta putoa Tanskassakaan, sielläkin on puhtaat jauhot pussissa ja kaksi kärpästä lyödään yhdellä iskulla. Idiomienkin opiskelussa kova työnteko kantaa hedelmää, mutta aina eivät tanska ja suomi löydä yhteistä säveltä. Pisteenä i:n päälle voin sanoa, että välillä vaikuttaa siltä, että tässä lukuisien sanontojen opettelussa tuntuu olevan jokin koira haudattuna.

Tanskan opiskelu ei ole siis lasten leikkiä – tai lastenruokaa, kuten Tanskassa sanotaan. Mutta ei tässä kannata tehdä hyttysestä elefanttia! Täytyy vaan hyväksyä, että sian sijaan pitää varoa ostamasta kissaa säkissä.

Jos Tanskassa on matti kukkarossa, ei suolaa riitä kananmunan päälle. Jos elämä kuitenkin on huoletonta, on kuin keltuainen munassa. Ja kun ei ole syytä huoleen, voi myös todeta että jäällä ei ole yhtään lehmää.

Toisinaan Tanskassakin saattaa olla niin hiljaista, että voi kuulla ruohon kasvavan. Useimmiten vilinää ja vilskettä on kuitenkin niin paljon, että keittiössä on aina savua.

Jotkut tanskalaiset eivät kestä kritiikkiä, joten heille täytyy pakata kaikki pumpuliin. Toiset taas tekevät juuri niin kuin heille itselleen sopii eli he asettavat hattunsa kuten haluavat.

Eipä näitten idiomien opettelussa varmaan auta muu kuin tehdä työtä kuin hevonen. Onhan tenttiä varten opeteltavia idiomeja kaiken kaikkiaan 72, joten tämä oli vain jäävuoren huippu.

Uppsala Shopping

Olen käynyt muutaman kerran Uppsalan ydinkeskustassa shoppailemassa – jos sitä nyt voi shoppailuksi kutsua. Opiskelijalla ei toki ole varaa käydä ostoksilla vain huvin vuoksi, ostokseni ovat olleet tyyliin pattereita Clas Ohlsonilta ja sukkia H&M:ltä. Tänään tavoitteena oli löytää mustat sukkahousut ja mahdollisesti korkokengät sitsejä (ruot. gasque) varten. Kengät jäi ostamatta, vanhat saa kelvata vielä tälläkin kertaa. Sen sijaan ostin sukkahousujen lisäksi ale-neuleen, joka tulee oikeasti tarpeeseen.

Ostokset ja pari mainoslehteä

Ajattelin nyt vähän esitellä Uppsalan ostosmahdollisuuksia suomalaisvieraitakin ajatellen… Keskustan ulkopuolella olen käynyt ostoksilla vain Ikeassa, joten en osaa nyt kertoa kuin keskustasta.

Svartbäcksgatan on kävelykatu, jolla sijaitsee paljon Suomesta tuttuja liikkeitä, mm. H&M, Indiska, KappAhl, Lindex, Gina Tricot ja Cubus. Kadulla on myös ostoskeskus nimeltä St:Per Gallerian, jossa sijaitsee yksi kivoimmista kaupoista, joita Suomessa ei ole: NewYorker. Kävin viime keväänä ensimmäistä kertaa Amsterdamin NewYorkerissa siskon hehkutuksesta innostuneena, ja kyllähän sieltä jotain mukaan tarttui. 

Svartbäcksgatan

 

Yksi S:t Per Gallerianin sisäänkäynneistä

Stora torgetin jälkeen kadun nimi muuttuu Kungsängsgataniksi. Ihan Stora torgetin lähellä on toinen pienehkö ostoskeskus Forumgallerian. (Onko ruotsalaisilla tapana nimetä joka ikinen ostoskeskus galleriaksi?! Tukholmassahan on Gallerian ja Sture Gallerian.) Forumgallerianissa on mm. iso kirjakauppa Akademibokhandeln, pieni ja suloinen Monki, Weekday, Vero Moda ja Waynes Coffee, joita Uppsalassa on peräti kolme. 

Stora torget

Åhléns

Stora torget

Kungsängsgatan

Forumgallerian

 Osa kuvista näytää vähän ankealta, mutta sisältä kaupat ja nuo pikkukauppakeskukset ovat oikeasti ihan hienoja. Tässäpä vielä lisää kuvia...

Tänään tuli ensimmäistä kertaa niin kevät-fiilis tuolla kaupungilla. On se kumma, että heti kun ei toppatakki päällä ole tosi kylmä ja talvisaappaiden alla on lumen, loskan ja jään sijaan paljas asfaltti, niin ajatukset ovat jo melkein kesässä.

Jos pikaruokahimo yllättää shoppailijan, voi täällä käydä paitsi tutussa Mäkkärissä myös Burger Kingissä tai Maxissa, joita ei toistaiseksi Suomesta löydy. Täytyy myöntää, että Burger Kingissä olen kerran käynyt – maistui! Max, ruotsalaisten Hese, on vielä käymätön paikka, mutta eiköhän sielläkin joku kerta pidä käydä ”ihan yleissivistyksen vuoksi”. 

Max, Stora torget

Mikään shoppailijan paratiisi Uppsala ei ehkä ole, kun Tukholmakin on vain 40 minuutin junamatkan päässä. Keskusta on suht pieni, joten kauppojen välillä ei tarvitse kävellä pitkiä matkoja. Kauppojen lisäksi olen bongannut monta tosi kivannäköistä ravintolaa ja kahvilaa. Fika-paikkoja kyllä riittää!