Korridorkuulumisia ja esimakua vapusta

Korridorissamme on viimeisen viikon aikana tapahtunut vähän kummia. Vajaa viikko sitten huomasin, että jääkaappihyllyltäni oli pöllitty avaamaton litran jogurttipurkki ja öljypullo. Myöhemmin huomasin myös paprikamausteen kadonneen. Tuli kyllä vähän epäiltyä omaa muistia (ostinko todella sitä jogurttia) sekä  viattomia kämppiksiä (alistuin salaa kyyläämään muiden hyllyt läpi). Kysyin yhdeltä kämppikseltäni, onko häneltä kadonnut mitään. Ja olipa tietenkin. Ja olipa yhdeltä toiseltakin kadonnut kananmunat ja pesto.

Aloimme epäillä, että asialla ovat olleet naapurikorridorimme asukkaat. Parvekkeen ja pakastinhuoneen kautta nimittäin pääsee helposti kämpästä toiseen. Itse en tunne ketään naapurista, mutta he ovat kuulemma joskus syyttäneet meitä jostain roskaamisesta tai rosvoamisesta. En sitten tiedä oliko kyseessä (aiheeton!) kosto vai jokin huono vappupila (niitä ei kai harrasteta täällä?).

Ja samana päivänä se hieno pyörän satulan huppu, josta laitoin kuvankin aikaisemmin, oli varastettu. Ihme kriminaaliporukkaa täälläkin asuu!

Mutta näistä sattumuksista huolimatta mieli on nyt iloinen, sillä nyt ois vähän niinku loma! Tai ainakin pitkä viikonloppu. Vappuhan osuu tänä vuonna kivasti tiistaille, joten vapaata saa viettää huimat neljä päivää, mikä sinänsä on ihan kiva, kun mitään hiihto- tai muita lomia en päässyt viettämään ja vielä pitäisi paahtaa kuukausi opiskelujen parissa.

Vappu on jo melkein täällä. Eilen meidän korridoriimmekin saapuivat ensimmäiset vappuvieraat. Vähänkö säikähdin aamulla laittaessani aamupalaa, kun tajusin, että sohvalla nukkuu joku. Yksi kämppiksistäni on siis kutsunut kaverinsa tänne vapun viettoon ja tämä kaveri nukkuu sohvalla! (Nyt ei sitten tarvitse tänne toukokuussa matkaavien Suomi-ystävieni hermostua, pääsette majoittumaan tänne minun ihanaiseen huoneeseeni)

Toisen ei niinkään säikähdyksen vaan pikemminkin hämmennyksen hetken koin, kun menin keittiöön laittamaan lounasta (siis noin klo 13). Sohvalla nukkunut tapaus oli herännyt, hän loikoili yhä sohvalla peitoissaan ja katsoi tv:tä. Hänen kaverinsa – siis kämppikseni - tuli myös paikalle kalsareissaan ja meni toiselle sohvalle köllöttämään ja tv:tä tuijottelemaan. Tämä nyt oli ehkä vähän odotettavissakin, mutta: itse keittiössä oli toinen kämppikseni (se herrasmies joka lainaa minulle imuriaan ja joka laittaa essu päällä hienoja ruokia) miespuolisen kaverinsa kanssa syömässä. Ja heillä oli vain kylpytakit päällään! Onhan tämä meidän kotimme (jonne saa tuoda vieraitakin), jossa kuljetaan pyjamahousuissa meikittä, mutta jotenkin ne kylpytakit ja kalsareissa sohvalla makailu olivat jotain, mitä en osannut odottaa – eteenkään klo 13 arkipäivänä. Voin vaan todeta, että kimppa-asuminen on yllätyksettömään yksiöasumiseen tottuneelle yhä vieläkin jännää. Ja tarkemmin ajateltuna, on se varmaan jännää monille muillekin.

Joka tapauksessa: vapputuristit ja vappujutut lehdissä ovat selvä merkki siitä, että vappu on ihan just. Tässäpä kuvaa postilaatikkooni tulleista julkaisuista: Upsala Nya Tidning City, Forsränningen 2012 ja Aktuellt från Södermanlands-Nerikes nation. 

Täällä muuten varsinaista vapunaattoa Valborg edeltää Kvalborg, vaikka 30.4. tuo varsinainen juhlapäivä onkin. Näin se siis menee:

29.4. Kvalborg

30.4. Valborg / Sista april

1.5. Första maj

Voi elämä... sitten on jo toukokuu!

Herkkuja

Vohvelit, lätyt, pannukakut… Syödäänhän noita kaikkia Suomessakin, mutta olen tämän kevään aikana varmasti syönyt enemmän pannukakkuja kuin olisin syönyt Suomessa. Näitä herkkuja tarjoillaan myös Uppsalassa eri osakunnissa. Eilen kävin kämppikseni kanssa Östgöta nationissa, jossa on joka viikko maanantaista torstaihin vohvelibuffet. Vohvelit paistetaan itse ja niitä saa syödä niin paljon kuin haluaa. Söin tosin vain kaksi, joista tuli ihan täyteen. Opiskelijalle tuo kustansi 25 kruunua, ei paha. Vohveleiden päälle oli tarjolla mustikoita ja kermavaahtoa. Marjat kuulemma vaihtelevat vähän eri päivinä. 

Östgöta nation

Reilu viikko sitten kävin Kalmar nationissa herkuttelemassa, siellä on joka sunnuntai söndagsfika, ja listalla on muun muassa pannukakkuja tai lättyjä eri lisukkeilla. Minä valitsin version, johon kuului omenaa, pähkinöitä, vuohenjuustoa ja vaahterasiirappia. Ai, että se oli hyvää! Pitää joskus kokeilla kotona, oli nimittäin paljon parempaa kuin joku pelkkä vadelma- tai mansikkahillo. 

Vappuun onkin nyt aikaa alle viikko, mikä näkyy yliopistolla. Jotkut ruotsalaiset ovat olleet ihan ihmeissään, kun olen kertonut Suomen vapusta. Ihmeissään siis siitä, että Suomessakin vietetään vappua. Täällä Ruotsissa nimenomaan Uppsala on tunnettu vapun vietostaan ja tänne tulee ihmisä muualtakin Ruotsista ihan vain vappua juhlimaan.

Terveisiä Tukholmasta

Tammikuussa Uppsalaan muuttaessa ajattelin, että minähän käyn Tukholmassa harva se viikonloppu, esim. kerran kuussa. Onhan matka junalla vain se 40 min. Noh… täytyy myöntää, että ennen tätä päivää olin käynyt Tukholmassa kevään aikana yhden ainoan kerran (junan vaihtoa Örebrohon mennessä ei lasketa). Uppsalassakin tuntuu olevan aina jotain tekemistä ja vaikkei olisikaan, niin ihan aina ei jaksa olla menossa. Mutta tänään hyppäsin junaan. Tukholma on kyllä kaunis kaupunki, myös tällaisena tihkusateisena päivänä. Tarkoituksenani oli vähän kierrellä Östermalmia ja Cityn kauppoja – kesägarderobia tuli täydennettyä sen verran pääsiäisenä, ettei tavoitteenani nyt ollut ostella uusia vaatteita. Mustia ballerinoja sen sijaan vähän etsiskelin ja löysinkin yhden parin.

Kävin suht nopeasti Åhlénsilla, NK:lla ja totta kai Gallerianissa. Siellä oli tosi paljon suomalaisturisteja! Gamla Stan ja Drottninggatanhan ovat myös aika varmoja paikkoja, jos suomalaisia haluaa bongata, tänään en käynyt kummassakaan. 

NK

Kungsträdgården

Cherry blossom -ainakin melkein.

Kävin myös Östermalmin suunnalla, sinnepäin kun ei yleensä tule lähdettyä. Aluehan on se Tukholman ökyrikas kaupunginosa. Hienoja ”taloja”, pikemminkin palatseja, siellä on paljon, samoin kalliita kauppoja ja ravintoloita.

Birger Jarlsgatan ja sen päässä Dramaten

Sturegallerianissa kävin ensimmäistä kertaa

Kungliga Humlegården

Sitten jatkoin Karlavägeniä Östermalmin ytimeen Karlaplanille.

Olipa vaan hauskaa päästä vaihteeksi suurkaupunkiin. Heti Tukholman rautatieasemalla tuli vähän sitä suuren maailman fiilistä. Myös pelkkä ydinkeskustassa kävely ja metrolla ajelu on jotenkin niin hienoa, kun siihen ei ole tottunut liiaksi :)

Ostin nämä kengät Deichmannilta ja sain sieltä kortin, jolla saan seuraavasta ostoksestani 30 prosentin alennuksen. Hyvä syy siis lähteä uudestaan Tukholmaan!

Vadelmavenepakolainen

”Ruotsissa minä tunnen eläväni täysillä. Ruotsissa vanhojen kerrostalojen ovet aukeavat sisäänpäin. Ne toivottavat tulijan tervetulleeksi, kun Suomessa ovi pitää hankalasti kiskoa auki ja väistellä sitä ulkona viimassa ja pakkasessa. Ruotsissa pyörien soittokellojen ääni on iloisen keskusteleva, Suomessa sama kello käskee jalankulkijaa painumaan vittuun hortoilemasta siinä pyörätiellä.”

Sain pääsiäisenä perheeltäni tuliaisiksi (muun muassa) Miika Nousiaisen kirjoittaman romaanin Vadelmavenepakolainen, jonka olen aikonut lukea jo pitkään. Mutta nyt se on vihdoin luettu. Kirja kertoo Mikko Virtasesta, suomalaismiehestä joka tuntee itsensä ruotsalaiseksi ja määrittelee itsensä kansallisuustransvestiitiksi. Tie ruotsalaisuuteen ei ole helppo, Mikko opiskelee ahkerasti ruotsalaisuutta perehtyen maan historiaan, kulttuuriin ja ruotsalaisiin murteisiin.

Kirja on todella hauskaa luettavaa. Mikon Ruotsin ihailu menee aivan äärimmäisyyksiin, ja hän on valmis tekemään mitä hulluimpia asioita ruotsalaisuuden eteen. Kansankodin romantisointi ja Suomen mollaaminen on huvittavasti liioiteltua, kuten lainaus Mikon ajatuksistakin osoittaa. Silti kaiken sen huumorin takana on ehkä jokin totuuden siemen. Ehkä täällä ollaan jossain määrin ystävällisempiä tai avoimempia, en tiedä.

Voin sanoa, etten samastu Mikko Virtaseen – olen ihan reippaasti suomalainen ja puhun suomenruotsia, muumiruotsia. Sen verran olen kuitenkin ruotsalaistunut tai pikemminkin uppsalalaistunut, että niin mieleni pahoitin, kun kirjoittaja tai Mikon hahmo jätti Uppsalan mainitsematta vertaillessaan Ruotsin kaupunkeja muun maailman lomakohteisiin. Monet vertaukset ovat osuvia, osa vain huvittavia. Mikko vertaa Tukholman Södermalmia Berliiniin ja Östermalmia Wieniin, Skånea Irlantiin, Kebnekaisea Nepaliin, Falunia Alppeihin, Göteborgia Amsterdamiin (suomalaisvieraani täällä ovat kyllä todenneet Uppsalan keskustan muistuttavan Amsterdamia), Jönköpingiä New Yorkiin, Örebrota Pariisiin ja niin edelleen. Hän käy läpi lähes koko Ruotsin. Mutta: ”Yliopistokaupunki Lund vastaa yksin Bostonin, Oxfordin ja Cambridgen charmia ja älyllistä ilmapiiriä.” Mitä tähän nyt voi uppsalalaisena todeta? Teinikielellä WTF?! Uppsalan ja Lundin välillä tuntuu olevan vähän Turku-Tampere – tyyppistä kilpailua. Sekä Uppsala että Lund ovat niitä perinteisiä yliopistokaupunkeja, Uppsala on kuitenkin vanhempi ja tunnetumpi, ainakin Suomessa.

Joka tapauksessa kirja on lukemisen arvoinen. Teosta lukiessa oppii kansankodista yhtä ja toista. Olen esimerkiksi ovia availlessani alkanut kiinnittää enemmän huomiota siihen, mihin suuntaan ne avautuvat. Oman taloni ulko-ovi avautuu ulospäin, mutta asunnon ovi avautuu kutsuvasti sisäänpäin. 

Mihinköhän suuntaan Sigtunan turistbyrån ovet avautuvat?

Home (bitter)sweet home

Minulla on käynyt hyvä tuuri asunnon suhteen. Ensinnäkin talossa, jossa asun, on pyykkitupa. Säälin vähän naapuritaloissa asuvia, jotka rahtaavat pihan poikki pyykkejään täysissä Ikea-kasseissa. Varsinkin talvipakkasilla tuohon touhuun saattaa tympääntyä.

Jokaisessa talossa on 14 korridoria, eikä omani ole ainakaan siitä huonoimmasta päästä. Hyvä säkä minulla on ollut myös kämppisten suhteen. Kaikkia en suinkaan tunne hyvin, mutta olemme kuitenkin hyvissä väleissä. Tervehdimme toisiamme aina (tätä ei kuulemma tapahdu niissä kaikkein välinpitämättömimmissä korridoreissa). Hej! Hallå! Joskus kysymme myös vähän kuulumisia. Hur är läget? Ja ainahan meille hyvää kuuluu, vähän niin kuin tuolla Atlantin toisella puolella. Jos satumme oleskelemaan yhtä aikaa keittiössä ja joku lähtee huoneeseensa, on tapana huikata vielä vi ses tai ainakin hej då.

Toisinaan keskustelemme vähän syvällisemmin, aiheena vaikkapa Uppsalan vappu tai Ruotsin euroviisukarsinnat. Kerran keskustelin yhden filosofian opiskelijan kanssa Suomen ja Ruotsin vaalijärjestelmistä ja puolueista. Onpa kerran juhlittu myös yhden asukkaan syntymäpäiviä. Minä, kaksi muuta vaihtaria ja tällä viikolla pois muuttava kreikkalainen tuomme korridoriin vähän kansainvälistä näkökulmaa, olemme mm. vertailleet opiskelua eri maissa. Pois muuttava kreikkalainen tuntee varmaankin kaikki korridorin asukkaat parhaiten, hän on tosin myös asunut täällä vuosia. Juttelimme viikkoja sitten pilateksesta ja vähän aika sitten hän yllättäen lahjoitti minulle oman pilates-mattonsa, sitä hän ei aio raahata Sveitsiin, jonne muuttaa seuraavaksi.

Keittiömme siisteys tai siivottomuus on myös varma kestopuheenaihe (nyt on meillä taas vaihteeksi hyvinkin puhtoinen keittiö).

Vaikka kämppikset ovatkin mukavia, korridorimme ei varmasti varustelunsa puolesta pääse Flogstan korridorien kärkikastiin. Kämppämme varustus on kuulemma jostain tuntemattomasta syystä heikentynyt parin viimeisen vuoden aikana – kyllä, täällä on ihmisiä, jotka ovat asuneet tässä kämpässä vuosia. Keittiön kello ei toimi, ei vaikka vaihtaisi patterit. Erinäisiä keittiötarvikkeita on vain hävinnyt, kuten myös imuri. Onneksi saan lainata yhden kiltin ruotsalaisen imuria. Itse asiassa pidimme helmikuussa koko korridorin voimin kokouksen, jossa päätimme ostavamme imurin, kellon, uuden ja paremman paistinpannun sekä jotain siivoustarvikkeita. Päätimme jopa ketkä käyvät ostamassa imurin ja miten maksu suoritetaan. Mutta ei. Jotenkin se jäi puoli tiehen. Tuntemattomasta syystä.

Tästä huolimatta juuri tämä asunto on kuitenkin mukava paikka, mitä olen todella oppinut arvostamaan parin viime viikon aikana. Kerrosta ylempänä ja eteenkin pari kerrosta alempana on varsinainen huvikumpu, jossa meno on käynyt aika kovaksi pariin otteeseen, viimeksi edellisenä lauantaina. Aluksi (noin klo 19- 20, en ole varma, en kiinnittänyt juurikaan huomiota) kuului vain musiikkia, melko kovalla volyymilla, mutta sen kestän.  Kun kello löi 22.00, kaikki ilo pääsi ilmoille flogstavrålin muodossa. Tuo jokailtainen huuto ei jäänyt vain parin minuutin huuhteluksi, vain voimistui ja kesti pitkään, säestettynä parvekkeen kaiteen hakkaamisella ja hyppimisellä. Kun juhlijoilla ei enää oma ääni riittänyt, oli ilmeisesti siirryttävä korridorin irtaimistoon. Parvekkeelta lensi alas ainakin yksi tuoli ja useita lasipulloja. Erityisen vaarallista tämä on siksi, että talon ovi sijaitsee suoraan parvekkeiden alapuolella. Ja juhlat sen kuin jatkuivat. Vasta noin kahden aikoihin väki hiljeni.

Tämä tuolien ja pullojen heittely episodi on tapahtunut kahdesti kevään aikana minun talossani. Olen kyllä kuullut, että joskus olisi katolta (ei meidän) heitetty myös jääkaappi. Eipä taida olla mitään urbaanilegendaa…

Minulla on käynyt hyvä tuuri asunnon suhteen. Korridorini asukkaat ovat mukavia ja järkeviä.  Jännityksellä odotan millainen tyyppi muuttaa kreikkalaisen huoneeseen ja millaiset tupaantuliaiset hän järjestää. 

Tältä näytti ruokapöytämme synttäreitten jälkeen -kaikissa korridoreissa näky ei varmaankaan olisi ihan sama.