Viimeinen rutistus

Tämä viikko on mennyt aika tylsissä merkeissä, lähinnä kielihistorian parissa. Vaikka itse aihe onkin paikoittain aika mielenkiintoinen, ei tenttiin pänttääminen kuitenkaan ole sitä hauskinta hommaa. Edellisestä tentistä (jonka jälkifiiliksistä tänne avauduin) sen verran, että sain ensin sähköpostiin viestin uusintatenttiin ilmoittautumisesta ja viestissä luki jotakuinkin, että et ole vielä saanut hyväksyttyä arvosanaa ja kurssi on kesken – ei siis julmasti niin, että sinut on hylätty! Ajattelin, että minähän en uusintaan ilmoittaudu, koska se olisi pe 8.6., jolloin palaan Suomeen. Yksi kurssi sinne tai tänne. Parin päivän jälkeen opettajalta tuli sähköposti, että viesti kyseisestä uusinnasta oli tullut kaikille arvosanaan katsomatta ja että korjatut tentit voi hakea kansliasta ja netistä voi katsoa, onko läpäissyt kurssin. ”Klar” siellä komeili ja olin niin iloinen! Hain seuraavana päivänä tentin ja hyvinhän se olikin mennyt. Arvosanaksi sain G:n, joka oli vain 1,5 pisteen päässä VG:stä. Ei huono.

Nyt olisi kuitenkin tarkoitus vielä kertailla muistiinpanoja huomisen tenttiä varten. En osaa sanoa kumpi tuntuu kummallisemmalta: se, että minulla on kevään viimeinen tentti kesäkuun puolella vai se, että tentin jälkeen tämä lukukausi ja koko lukuvuosi on pulkassa. Tällä kertaa tentti on Ekonomikumissa, jossa en ole ikinä käynyt sisällä, mutta huomennapa tulee nähtyä sekin paikka. Mukavampi on kyllä mennä tuonne kuin sinne kauas Bergsbrunnagatanille.

Kummallista, ettei huomisen jälkeen enää tarvitse tarttua muutamaan kuukauteen tenttikirjoihin. Tämänkertainen efter tenta – fiilis on varmaan aika tyhjä ja haikea, tai niin kliseisesti sanottuna: väsynyt, mutta onnellinen. 

Tässä osa kevään lukemistostani, kaikki ostamani kurssikirjat.

 Huomenna lähden myös Suomeen, vaikkakin vain viikonlopuksi. Monet vaihtarit ja paikallisetkin opiskelijat ovat jo lähteneet kotiseuduilleen. Hyvästelin äskettäin saksalaistytön, joka asuu tai siis asui samassa korridorissa. Meistä tuli oikein hyvät ystävät ja hyvästellessämme totesimme, että me molemmat asumme kuitenkin Euroopassa eli ihan lähekkäin. Saksassa tulen varmasti käymään lähivuosina ja kämppiksenikin oli suunnitellut Suomen reissua ensi vuodelle. Australialaiskämppikseni lähtee huomenna, joten hyvästejä on taas luvassa.

Kaiken kaikkiaan nämä kaikki muuttotouhut tuntuvat jotenkin epätodellisilta. Joko se kevät meni? Minulla tosin on vielä viikko muuttoon, mikä tässä hetkessä tuntuu kaukaiselta. 

Efter tenta -fiiliksiä

Opiskelu tähän aikaan vuodesta ei oikein sovi minulle. Miten sitä joskus on jaksanut lukiossa ja peruskoulussa lukea läksyjä toukokuussa? Vai pitikö silloin toukokuussa vielä oikeasti opiskella? Eikö silloin viimeisinä päivinä ollut vain jotain palloilupäiviä? Parina viime vuotena olen aloittanut kesätyöt tässä 10. päivän kieppeillä, joten opiskeluun ei nyt jaksa keskittyä entiseen malliin. 

No miten se tentti sitten meni? Eipä ole kehumista, mutta tavallaan ei harmitakaan, sillä en ollut lukenut koko tenttimateriaalia kaikessa kattavuudessaan. Lukeminen jäi yksinkertaisesti siksi, että en saanut käsiini kaikkea materiaalia. Luin kyllä kaikki kymmenen artikkelia ja osan neljästä kirjasta (kaikkia ei tarvinnut lukea kokonaan). En edes harkinnut kirjojen ostamista. Miksi ihmeessä ostaa neljä kirjaa, jotta voisi lukea niistä puolet vain yhtä tenttiä varten?  Osa kirjallisuudesta jäi siis lukematta. Pahoin siis pelkään, ettei tentti mene läpi (yllätys olisi jos G tulisi). Läpipääsyyn kun vaaditaan 65 % pisteistä. Kuitenkin opintopisteitä on kertynyt niin mukavasti, ettei se hylsykään mikään maailmanloppu olisi. Sitä paitsi kaksi G:tä ja kaksi VG:tä on mielestäni oikein kelpo suoritus tältä keväältä. (Tajusin muuten, etten ole opiskelijaurani aikana reputtanut yhtäkään tenttiä, tai en ainakaan muista näin käyneen :D)

Vaikka tentti heikosti menikin, fiilis on siitä huolimatta hyvä! Kesä tulee ja on jo melkein täällä. Bergsbrunnagatanille polkiessa (noin 5 km matka) ihastelin taas, kuinka ihana tuo keskusta on. Täällä on nyt nättejä kukkaistutuksia ja muutenkin on jotenkin niin vihreää. 

 

Tänään, jos sää sallii, olisi vielä tarkoitus lähteä viettämään Efter tenta BBQ:ta, grillailemaan siis kurssikavereitten kanssa. Luulenpa, etten viivy silti siellä kovinkaan kauaa, sillä kämppä pitää siivota Suomi-kavereita varten. Ja tänään tulee vielä jääkiekkopelikin.

Ai niin, hyvä fiilis tuli myös siitä, että se pyörän suojahuppu (josta laitoin aikoja sitten kuvan ja joka sittemmin varastettiin) oli palautettu paikoilleen! Pyöräilin siis tenttiin ihan hymyssä suin. Suojahuppu on kyllä nyt taas tarpeen, kun on luvattu sadekuuroja. Vaikka luvattiin sitä sadetta tällekin päivälle ja aurinko vaan paistaa ja lämpöäkin on melkein 20 astetta.

Tehotyttö

Huomasin, että huhtikuun postauksia selatessa voi saada sellaisen kuvan, että olisin koko kuluneen huhtikuun vain reissannut ja lomaillut. Näin asia ei kuitenkaan ole. Tällä viikolla olen metsästänyt kurssikirjallisuutta niin kirjastosta kuin kirjakaupastakin, istunut luennoilla ja lukenut läjän artikkeleita.

Olen varmaan aikaisemminkin todennut, että opiskelu – siis luennot, tentit ja ”kotitehtävät” – on aika samanlaista kuin Suomessa. Kurssit ja koko tutkinto on järjestetty täällä kuitenkin toisin. Suomen perusopintoja vastaa lähinnä A-kurssi (30 op), joka koostuu useammasta osakurssista. Aineopinnot ovat sitten B- ja C-kursseja, kandia vastaa täällä C-uppsats. Yksi tuollainen kokonaisuus suoritetaan tavallisesti lukukaudessa, esimerkiksi niin että keväällä lukee koko A-kurssin. Osakurssit luetaan yleensä peräkkäin, ei siis samanaikaisesti rinnakkain. Yhtä osakurssia voidaan lukea vaikkapa neljä viikkoa ja sitten kurssi vain vaihtuu, mutta ryhmä pysyy melko samana. Suomessa joskus huomautetaan, ettei yliopistoa saa kutsua kouluksi, mutta täällä on otettu askel vielä pidemmälle: jotkut saattavat jopa puhua luokasta vår klass (mikä on aika pöyristyttävää). Kurssimuotoisen lukion ja Suomen yliopisto-opintojen jälkeen ”luokka” kuulostaa aika vieraalta ja peruskoulumaiselta.

Uskoisin, että tässä systeemissä kurssit eivät jää yhtä helposti roikkumaan kuin Suomessa – siis niin, että vaikka perusopinnoista olisi yksi kurssi suorittamatta. Toisaalta jos vaikka sattuu sairastumaan ja joutuu olemaan paljon luennoilta pois tai jostain muusta syystä ei pääse kurssia läpi, on yksittäinen kurssi vaikea suorittaa myöhemmin.

Useimmat kurssit ovat käsittääkseni 7,5 opintopisteen kursseja. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, ettei työmäärä oikein vastaa opintopisteiden määrää täälläkään (Suomessa on ainakin joissain aineissa vähän sama ongelma). Aloitin juuri kuuden opintopisteen kurssin ja tiedän jo nyt, että joudun tekemään enemmän työtä kuin edeltävällä 7,5 pisteen kurssilla. Sanoisin noin yleisesti, että täällä ei opintopisteiden eteen tarvitse raataa ihan niin paljon kuin Suomessa. Tästä kertoo jo sekin, että opinto-ohjaaja laittoi lukujärjestykseeni tuon 30 pisteen paketin lisäksi yhden ylimääräisen kurssin, jolloin minulle kertyy 37,5 op. Olisiko tuota määrää mahdollista suorittaa Suomessa? Ja minulla on siis ihan mukavasti vapaa-aikaa, joka päivä ei edes ole luentoja.

Ehkä yksi syy siihen, että opintopisteitä on mahdollista haalia noinkin paljon, on että täällä ihan oikeasti opiskellaan tammikuusta kesäkuuhun. Tai no, tammikuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Suomessa on jotenkin tottunut siihen, ettei vapun jälkeen ole kuin pari tenttiä ja ehkä joku luento. Mutta täällä paahdetaan luentosaleissa koko toukokuu. Minulla viimeinen tentti on 1.6. Kevät on siis pitkä, pääsiäispyhien lisäksi ei ole mitään hiihtolomia tai muita mukavia perioditaukoja. Tähän kiteytyy aika hyvin yksi Suomen ja Ruotsin kulttuurieroista: Ruotsissa asioihin käytetään paljon aikaa ja kaikesta pitää keskustella, pitkä aika tarkoittaa siis laatua. Suomessa luennot, kurssit ja kaiken sortin työt yritetään hoitaa mahdollisimman nopeasti kuitenkaan hutiloimatta. Tätä kutsutaan tehokkuudeksi.

Tämä tehokas suomalainen lähtee pian tanssimaan streettiä, juhlistamaan synttäreitä ja suunnittelemaan, miten viettäisi lauantain tehokkaimmin suomalaisvieraidensa kanssa. 

Kuvalla ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa, mutta ajattelinpa näyttää millaista mainontaa pyöräilijöiden kaupungissa harrastetaan. 

Opiskelua oikein annosteltuna

Tämä päivä on mennyt pitkälti kuvan osoittamalla tavalla – lukien ja kirjoittaen.

Opiskeluni Ruotsissa on ainakin tähän mennessä ollut samankaltaista kuin Suomessa. Luennoilla saa välillä vaan istuskella rauhassa ja kuunnella, mutta teemme myös paljon erilaisia harjoituksia. Kotonakin tehtävää riittää, nyt pitäisi muun muassa väsätä tekstianalyysi (ja lukea siihen liittyen tuota 400 sivun Stilistik-opusta). Itse luentoja on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, tällä viikolla kokonaiset kolme kappaletta.

Luennot ovat siis sinänsä hyvin samantyylisiä kuin Suomessa, mutta täällä on yksi käytäntö, johon en Suomessa ole törmännyt. Joka ikinen luento 45 minuutin luennoinnin jälkeen opettaja ilmoittaa: ”Fikapaus på femton minuter!” Vartin tauko pidetään joka kerta. Jos siis on peruskoulussa ja lukiossa tottunut 45 minuutin oppitunteihin, niin Uppsalan rytmiin tottuminen ei varmastikaan tuota mitään ongelmia. Suomen yhtä soittoa 90 min – luentoihin tottuneelle (kuten minulle) tauko voi tuntua aluksi vähän typerältä. Juuri kun päästään asian ytimeen, täytyy pitää se pakollinen vessa- ja kahvitauko. Tai siltä ainakin tuntui alussa. Osa luennoitsijoista osaa rytmittää luennon kivasti niin, että tauko tulee aivan luonnolliseen väliin. Nyt olen jo täysin tottunut tähän taukosysteemiin ja tauko on oikeastaan välillä ihan paikallaan – joskus sitä ihan odottaa. Sen aikana voi hakea sen kahvin, jos kahvia juo, tai käydä vessassa, mutta myös keskustella muitten kurssilaisten kanssa aiheesta, aiheen vierestä tai jostain ihan muusta. Usein opettajiakin kiinnostavat opiskelijoiden jutut.

Tätä parhaillaan menevää kurssia luetaan viisi viikkoa putkeen, josta on vielä vajaa kaksi jäljellä. Tämän jälkeen kurssi vaihtuu. Laskeskelin tuossa, että luentoja tällä kurssilla on 14 kappaletta (siis 14 x 90 min) ja opintopisteitä tästä saa 7,5, mikä tuntuu paljolta, kun on tottunut saamaan sen 3-4 op per kurssi. Ja työmäärä puolestaan 7,5 pisteeseen suhteutettuna tuntuu vähältä. Oman kokemuksen mukaan siis Suomessa pisteiden eteen täytyy tehdä enemmän työtä.Vaikka kyllähän sen huomaa jo siitä, että täällä keskiverto-opiskelija lukee lukukauden aikana yleensä vähintään sen 30 pisteen paketin ja mahdollisesti vielä jotain päälle. Opinto-ohjaajahan tyrkytti minulle vielä yhden kurssin tuon 30 op:n paketin päälle, joten jos kaikki menee suunnitellusti, opintorekisteriini kertyy kevään aikana 37,5 opintopistettä. Tähän mennessä olen jo suorittanut 18 op. Suomessahan tämä 37,5 pisteen saldo olisi ainakin allekirjoittaneelta mahdoton suoritus. Täällä se tuntuu tulevan suht kevyesti. Ei valittamista.

Personnummer tack!

Jos muutat Ruotsiin jostain toisesta Pohjoismaasta, voit oleskella maassa korkeintaan vuoden rekisteröitymättä Ruotsin väestörekisteriin. (…) Kaikki Ruotsin väestörekisteriin rekisteröidyt henkilöt saavat ruotsalaisen henkilötunnuksen.

 norden.org

Välillä olen todellakin tuntenut olevani kakkosluokan kansalainen. Toisin sanoen: jos sinulla ei ole ruotsalaista henkilötunnusta, elämäsi hankaloituu enemmän tai vähemmän. Koska oleskelen Ruotsissa alle vuoden, ei minun toisen Pohjoismaan kansalaisena tarvitse hankkia henkilötunnusta.

On aivan uskomatonta, kuinka moneen asiaan tarvitaan tuota henkilötunnusta personnummeria. Usein asian onneksi pystyy kiertämään jollain tavalla, mutta se on työlästä. Muutenkin tuntuu, että täällä henkilötunnusta kysytään paljon useammin kuin Suomessa.

Esimerkki. Kun hankin kuntosalikortin, ajattelin tehdä rekisteröinnin etukäteen netissä, kuten suositellaan. Juu ei onnistunut. Tai olisi onnistunut, jos minulla olisi ollut personnummer. Mihin ihmeessä kuntosali sitä tarvitsee?

Nettikaupoista en voi myöskään ostaa mitään. Viime viikolla oli tarkoitus hankkia yksi kirja netistä ja vertailin hintoja useammallakin sivustolla. Kun vihdoin pääsin tilausvaiheeseen, olisi minulla pitänyt olla joko luottokortti tai ruotsalainen pankkitili – ja personnummer. Fiksuna tyttönä ajattelin, että minäpä tilaan CDON.com – sivun kautta, kun olen sieltä joskus jotain ennekin tilannut (eli minulla on siellä jonkin sortin tili, ajattelin vain vaihtaa osoitteen Ruotsiin) ja se toimii Pohjoismassa. Eipä sekään onnistunut. Suomalainen sivusto vaan ohjasi minut ruotsalaisille sivuille, jossa ostaminen ei siis onnistu.En myöskään pysty ostamaan kännykällä bussilippua enkä toistaiseksi tulostamaan yliopistolla (oma laiskuus on tosin yksi osasyy).

Netitikaupoissa pystyy usein maksamaan siis paitsi luottokorteilla myös nettipankissa, yleensä vaihtoehtoina on ainakin Nordea ja Swedbank. Tästäkös minä Nordean asiakkaana innostuin, Internetbank! kuinka tuttua ja helppoa. No eipä onnistunut. Tällainen kuva tuli ruudulle.

Ruotsalaisilla on kai kotona joku tuollainen kortinlukijakapistus?! Omituista. Yhden suomalaisen kanssa olen aiheesta keskustellut ja ihan samanlaisia havaintoja oli hänkin personnummerittomana henkilönä tehnyt.

Tulipas nyt negatiivinen postaus. Hyvää tänne oikeasti kuuluu, pitipä vaan avautua tästä. Ja hei loppuun vielä yksi positiivinen asia Nordean asiakkaana olemisesta: Nordean automaatilta rahaa nostaessa ei mene mitään ylimääräisiä maksuja, jos on Nordean asiakas. Ei ole mikään maksettu mainos, ihan vaan vinkkinä, jos Ruotsissa vaikkapa reissaatte.

----

Yllä oleva tekstin kirjoitin eilen suutuksissani :D Tässä vielä loppukevennykseksi onnistumisen fiiliksiä tältä päivältä.

Sain tänään tietää tanskan tenttituloksen ja sieltä tuli VG! Väl godkänd. Huvittavaa, sillä en oikeasti ymmärrä kovin hyvin puhuttua tanskaa, enkä todellakaan osaa lausua saati puhua tanskaa. Toisaalta kurssilla olikin tarkoituksena oppia lukemaan sujuvasti tanskaa (kaksi romaania tuli lukaistua) ja ymmärtämään tanskan ja ruotsin välisiä eroja.

Täällä muuten saa tenttipaperin takaisin, korjauksineen ja kommentteineen. Godt!

Tenttejä

Huh… perjantaina ja tänään tiistaina olen tenttinyt ensimmäiset kurssini Ruotsissa. En osaa sanoa, kuinka hyvin tai huonosti meni. En itse asiassa edes tiedä, kuinka paljon täytyy osata päästäkseen läpi. Yhdessä välitentissä piti saada n. 85 % oikein, mutta en usko, että noin paljon vaaditaan tavallisesti. Hyväksyttyjä arvosanoja täällä on huimat kaksi: G – godkänd ja VG – väl godkänd. (Tanskan tentistä sen verran, että osasin mielestäni kaikki idiomit! Siis kaikki neljä, jotka kysyttiin.)

Ensimmäinen tentti oli siis perjantaina, mutta kävin katsastamassa tenttipaikan Bergsbrunnagatanin jo torstaina. Paikka nimittäin sijaitsee aivan eripuolella kaupunkia kuin muu yliopisto, ja minun asunnoltani on tuonne Bergsbrunnagatanille noin 5 km. Ja hyvä, että kävin ajoissa selvittämässä, mikä tuo paikka oikein on. Katsoin paikan Google-mapsista ja ajattelin, että kyllähän minä sinne osaan. Mitä lähemmäksi paikkaa torstaina poljin, sitä epävarmemmaksi sijainnista kuitenkin tulin. Tie oli nimittäin teollisuusalueella, jossa oli kai muutama epämääräinen kauppakin. Tien nimi oli kuitenkin oikea, joten ei auttanut kuin jatkaa matkaa.

Bergsbrunnagatan

Ja sieltähän se Tentamenslokal löytyikin!

Bergsbrunnagatan 15, Tentamenslokal

Kuten kuvasta näkyy, itse rakennus on ihan siisti, ilmeisesti jokin teollisuushalli, joka on remontoitu tenttitarkoitukseen. Rakennuksessa oli kaksi suurta tenttisalia ja luulisin, että yhteen saliin mahtuu yli 200 tenttijää.  Itse tenttitilanteessa tuli ihan ylioppilaskirjoitukset mieleen! Jotenkin se sali, pöydät, valvojat, eväät ja vieläpä tämä ajankohta… ihan kuin olisi ollut taas abiturientti. Tuolla ei kuitenkaan ollut niin tiukkoja sääntöjä kuin kirjoituksissa. Vessassa saa käydä omin luvin, eikä eväitä tarkisteta lunttilappujen varalta. Useimmilla tosin onkin neljän tunnin tentissä eväinä banaani tai omena – paitsi vieruskaverillani, jolla oli nuuskapurkki.

Yksi merkittävä ero yo-kirjoituksiin ja muihinkin kokeisiin ja tentteihin, joita on tullut vuosien mittaan kirjoiteltua, on anonyymisti tenttiminen. Pienestä koululaisesta saakka on opetettu siihen, että joka paperiin pitää laittaa oma nimi, ja nyt yhtäkkiä kirjoitankin paperiin vain koodin: kaksi kirjainta, neljä numeroa. Joka tenttiin annetaan jokaiselle oma koodi, eikä papereihin merkitä nimeä tai opiskelijanumeroa. Pistää vähän miettimään tämä systeemi, joka kertoo ehkä vähän muustakin kuin tasa-arvosta...

PS. Tänne on tullut kevät! Tänäänkin paistoi aurinko ja mittari näytti +7 astetta.

Idio(ma)tiskt!

Perjantaina minulla on kevään ensimmäinen tentti, aiheena tanskan kieli. Ruotsin ja tanskan kielioppieroavaisuuksien ja tiivistetyn kielihistorian lisäksi tentissä tulee hallita tanskan kielen idiomeja. Kuulostaako haastavalta? No, tiettyjen idiomien kohdalla suomi ja tanska ovat samassa veneessä. Omena ei kauas puusta putoa Tanskassakaan, sielläkin on puhtaat jauhot pussissa ja kaksi kärpästä lyödään yhdellä iskulla. Idiomienkin opiskelussa kova työnteko kantaa hedelmää, mutta aina eivät tanska ja suomi löydä yhteistä säveltä. Pisteenä i:n päälle voin sanoa, että välillä vaikuttaa siltä, että tässä lukuisien sanontojen opettelussa tuntuu olevan jokin koira haudattuna.

Tanskan opiskelu ei ole siis lasten leikkiä – tai lastenruokaa, kuten Tanskassa sanotaan. Mutta ei tässä kannata tehdä hyttysestä elefanttia! Täytyy vaan hyväksyä, että sian sijaan pitää varoa ostamasta kissaa säkissä.

Jos Tanskassa on matti kukkarossa, ei suolaa riitä kananmunan päälle. Jos elämä kuitenkin on huoletonta, on kuin keltuainen munassa. Ja kun ei ole syytä huoleen, voi myös todeta että jäällä ei ole yhtään lehmää.

Toisinaan Tanskassakin saattaa olla niin hiljaista, että voi kuulla ruohon kasvavan. Useimmiten vilinää ja vilskettä on kuitenkin niin paljon, että keittiössä on aina savua.

Jotkut tanskalaiset eivät kestä kritiikkiä, joten heille täytyy pakata kaikki pumpuliin. Toiset taas tekevät juuri niin kuin heille itselleen sopii eli he asettavat hattunsa kuten haluavat.

Eipä näitten idiomien opettelussa varmaan auta muu kuin tehdä työtä kuin hevonen. Onhan tenttiä varten opeteltavia idiomeja kaiken kaikkiaan 72, joten tämä oli vain jäävuoren huippu.