Lopun alkua

Laskin tänään ensimmäistä kertaa koko vaihdon aikana, kuinka paljon päiviä tänään on jäljellä… TJ 25 niin kuin armeijassa on tapana sanoa. Tuo tosin ei ihan täysin pidä paikkansa, sillä 25 päivän päästä teen Suomeen vain viikonlopun mittaisen visiitin ja sitten palaan vielä muutamaksi päiväksi Ruotsiin. Mutta kuitenkin jäljellä on enää vain vajaa kuukausi elämää Ruotsissa.

Vaikka päivät tuntuvat vähenevän vauhdilla, tekemistä on vielä ihan riittämiin. Tällä viikolla on yksi tentti, minkä jälkeen saankin palkinnoksi viikonloppuvierailijoita Suomesta. Tämän jälkeen on vielä yksi kurssi jäljellä ja vielä yhdet ystävät Suomesta tulossa Uppsalaa ihmettelemään. Ja Tukholmassa pitää ehdottomasti käydä vielä pari kertaa.

Vaikka siis viikkoja on vielä jäljellä, päätin kuitenkin tehdä vähän listaa ”You know you’ve been in Sweden too long when…”.  Tässä linkki australialaisten ylläpitämään sivuun Australians Abroad, joka toimi inspiraationa, mutta väittämät eivät oikein (suomalaisuudesta johtuen?) iskeneet. Tässä tulee kuitenkin oma listani samaan tyyliin - yleistyksiä ja liioittelua kaihtamatta!

Olet ollut Ruotsissa/ Uppsalassa/ Flogstassa liian kauan kun, 

•  sana ”fika” on keskeisintä sanavarastoa ja käytät sanaa lähes päivittäin

• käytät sanaa ”fika” myös puhuessasi suomea

• aloitat repliikkisi usein sanomalla ”aa…”

• olet tottunut siihen, että päivämäärät merkitään ”väärin”: 2012-05-07 tai 7/5

• pystyt keskittymään luentoon maksimissaan 45 minuuttia, sen jälkeen tarvitsen vartin tauon

• olet tottunut siihen, ettei vihanneksia ja hedelmiä tarvitse punnita ruokakaupassa (Suomessa näin on kai vain Lidlissä)

• omistat pyörän ja pyöräilet ihan joka paikkaan 
• pyörässäsi on kaikki pakolliset valot ja heijastimet, mutta et käytä kypärää  
• väärään suuntaan polkevat pyöräilijät ärsyttävät sinua

• teet ruokaostoksesi aina ICA Västissä ja tiedät useimmiten, mitkä tuotteet ovat tarjouksessa

•  Suomen ale-DVD:t eivät enää vaikuta edullisilta, kun ICAsta saatat löytää uudehkoja elokuvia 10–20 kruunulla

•   käytät aina Ikea-kassia pyykkien kuljettamiseen huoneestasi pyykkitupaan

•  jos tiskatessa saat valita tiskiharjan ja sienen välillä, valitsen mitä todennäköisimmin sienen

•  tiskaat aina juoksevalla vedellä

•  et ole enää se uusi korridorissa, vaan opastat uusia asukkaita, miten hyllyt jaetaan ja miten roskien kanssa toimitaan

• sinulla on ollut 15 eri kämppistä, kun koko korridorissa asukkaita on yhteensä 12

• heräät viimeistään klo 7 pyykkipäivänä ja ryntäät pyykkitupaan, sillä kahdeksasta pyykkikoneesta kanssasi kilpailee noin 500 muuta opiskelijaa - vuoroja ei voi varata

• et enää juuri kiinnitä huomiota Flogstavråliin, paitsi niinä äänekkäimpinä iltoina

Tältä istumalta en keksi lisää. Varmasti mieleen tulee jotain myöhemmin, ainakin viimeistään Suomessa.

Kuten mainitsin, australialaissivun toteamukset eivät olleet mielestäni kovin osuvia suomalaisperspektiivistä, sillä useimmat niistä sopisivat myös Suomeen. Tässä kuitenkin muutama hauska tai mielestäni todenmukainen väittämä aussien suusta:

55. You think that riding a bicycle in the snow is a perfectly sensible thing to do.

70. You use 'mmmm' as a conversation filler.

175. You start talking to yourself in Swedish.

205. You find that you can't spell in English anymore. You now replace C with K. Like panik, automatik, seasik, arithmetik.... and you try to remember does papper/paper have one or two p's in English?

240. You can use bra, fart, and slut in the same sentence without giggling.

269. You use the word "or" as a question.

286. When you say good bye to someone you depart by saying 'Have it so good'.

289. You get annoyed when you realise you have to say "not too much and not too little" instead of "lagom".

365. You think Sweden is big (because you always compare it to Finland, Norway or Iceland).

407. You know that twenty hundred is a year, not an hour.

Ha det så bra! (Miten sen voisi sanoa huonolla suomella?)

Saunomista ja jääkiekkoa

Tapasin vappuna kaverini kautta yhden suomalaisvaihtarin, jonka kanssa tultiinkin oikein hyvin juttuun. Eilen tapasimme jäätelön ja jutustelun merkeissä. Oli tosi hauskaa keskustella Ruotsi-kokemuksista suomalaisvinkkelistä, pohtia Suomi- ja Ruotsi-stereotypioiden paikkansa pitävyyttä ja puhua kaikesta muustakin.

Tänään satuimme samalle street-tanssitunnille, ja tunnin jälkeen menimme saunaan. Vaikka tässä talossa, jossa asun, onkin sauna, en ole saunonut kertaakaan kevään aikana. Itse asiassa en muista, milloin olisin viimeksi saunonut – se on jotenkin jäänyt viime vuosina, vaikka saunominen ihan mukavaa onkin. Ja hyvä sauna tuolla salilla olikin. Useinhan suomalaiset sanovat, että ulkomailla saunassa on ehkä 30 astetta lämmintä (tai kylmää), mutta tuolla oli sopivan kuuma ja muutenkin hyvä sauna.

Tällä kertaa puhuimme muun muassa päivän polttavasta aiheesta: MM-jääkiekosta! Ja nythän on vielä kotikisat – todellakin, MM-kiekkoa pelataan niin kotimaassa kuin täällä Ruotsissakin. Meillä kummallakaan ei ole tv:tä, eikä netistäkään Suomen pelejä näe maksutta, ei Ruotsin eikä Suomen kanavilta.  MTV3:lla on kuitenkin MM-kiekkoradio, jota parhaillaankin kuuntelen.

Hyvin Suomi-tunnelmissa siis mennään :)

Valkovuokkojen aika alkaa olla jo ohi, mutta kovin vihreää ja vehreää täällä on. Koivutkin vihertävät jo hiirenkorvineen.

Vadelmavenepakolainen

”Ruotsissa minä tunnen eläväni täysillä. Ruotsissa vanhojen kerrostalojen ovet aukeavat sisäänpäin. Ne toivottavat tulijan tervetulleeksi, kun Suomessa ovi pitää hankalasti kiskoa auki ja väistellä sitä ulkona viimassa ja pakkasessa. Ruotsissa pyörien soittokellojen ääni on iloisen keskusteleva, Suomessa sama kello käskee jalankulkijaa painumaan vittuun hortoilemasta siinä pyörätiellä.”

Sain pääsiäisenä perheeltäni tuliaisiksi (muun muassa) Miika Nousiaisen kirjoittaman romaanin Vadelmavenepakolainen, jonka olen aikonut lukea jo pitkään. Mutta nyt se on vihdoin luettu. Kirja kertoo Mikko Virtasesta, suomalaismiehestä joka tuntee itsensä ruotsalaiseksi ja määrittelee itsensä kansallisuustransvestiitiksi. Tie ruotsalaisuuteen ei ole helppo, Mikko opiskelee ahkerasti ruotsalaisuutta perehtyen maan historiaan, kulttuuriin ja ruotsalaisiin murteisiin.

Kirja on todella hauskaa luettavaa. Mikon Ruotsin ihailu menee aivan äärimmäisyyksiin, ja hän on valmis tekemään mitä hulluimpia asioita ruotsalaisuuden eteen. Kansankodin romantisointi ja Suomen mollaaminen on huvittavasti liioiteltua, kuten lainaus Mikon ajatuksistakin osoittaa. Silti kaiken sen huumorin takana on ehkä jokin totuuden siemen. Ehkä täällä ollaan jossain määrin ystävällisempiä tai avoimempia, en tiedä.

Voin sanoa, etten samastu Mikko Virtaseen – olen ihan reippaasti suomalainen ja puhun suomenruotsia, muumiruotsia. Sen verran olen kuitenkin ruotsalaistunut tai pikemminkin uppsalalaistunut, että niin mieleni pahoitin, kun kirjoittaja tai Mikon hahmo jätti Uppsalan mainitsematta vertaillessaan Ruotsin kaupunkeja muun maailman lomakohteisiin. Monet vertaukset ovat osuvia, osa vain huvittavia. Mikko vertaa Tukholman Södermalmia Berliiniin ja Östermalmia Wieniin, Skånea Irlantiin, Kebnekaisea Nepaliin, Falunia Alppeihin, Göteborgia Amsterdamiin (suomalaisvieraani täällä ovat kyllä todenneet Uppsalan keskustan muistuttavan Amsterdamia), Jönköpingiä New Yorkiin, Örebrota Pariisiin ja niin edelleen. Hän käy läpi lähes koko Ruotsin. Mutta: ”Yliopistokaupunki Lund vastaa yksin Bostonin, Oxfordin ja Cambridgen charmia ja älyllistä ilmapiiriä.” Mitä tähän nyt voi uppsalalaisena todeta? Teinikielellä WTF?! Uppsalan ja Lundin välillä tuntuu olevan vähän Turku-Tampere – tyyppistä kilpailua. Sekä Uppsala että Lund ovat niitä perinteisiä yliopistokaupunkeja, Uppsala on kuitenkin vanhempi ja tunnetumpi, ainakin Suomessa.

Joka tapauksessa kirja on lukemisen arvoinen. Teosta lukiessa oppii kansankodista yhtä ja toista. Olen esimerkiksi ovia availlessani alkanut kiinnittää enemmän huomiota siihen, mihin suuntaan ne avautuvat. Oman taloni ulko-ovi avautuu ulospäin, mutta asunnon ovi avautuu kutsuvasti sisäänpäin. 

Mihinköhän suuntaan Sigtunan turistbyrån ovet avautuvat?

Tehotyttö

Huomasin, että huhtikuun postauksia selatessa voi saada sellaisen kuvan, että olisin koko kuluneen huhtikuun vain reissannut ja lomaillut. Näin asia ei kuitenkaan ole. Tällä viikolla olen metsästänyt kurssikirjallisuutta niin kirjastosta kuin kirjakaupastakin, istunut luennoilla ja lukenut läjän artikkeleita.

Olen varmaan aikaisemminkin todennut, että opiskelu – siis luennot, tentit ja ”kotitehtävät” – on aika samanlaista kuin Suomessa. Kurssit ja koko tutkinto on järjestetty täällä kuitenkin toisin. Suomen perusopintoja vastaa lähinnä A-kurssi (30 op), joka koostuu useammasta osakurssista. Aineopinnot ovat sitten B- ja C-kursseja, kandia vastaa täällä C-uppsats. Yksi tuollainen kokonaisuus suoritetaan tavallisesti lukukaudessa, esimerkiksi niin että keväällä lukee koko A-kurssin. Osakurssit luetaan yleensä peräkkäin, ei siis samanaikaisesti rinnakkain. Yhtä osakurssia voidaan lukea vaikkapa neljä viikkoa ja sitten kurssi vain vaihtuu, mutta ryhmä pysyy melko samana. Suomessa joskus huomautetaan, ettei yliopistoa saa kutsua kouluksi, mutta täällä on otettu askel vielä pidemmälle: jotkut saattavat jopa puhua luokasta vår klass (mikä on aika pöyristyttävää). Kurssimuotoisen lukion ja Suomen yliopisto-opintojen jälkeen ”luokka” kuulostaa aika vieraalta ja peruskoulumaiselta.

Uskoisin, että tässä systeemissä kurssit eivät jää yhtä helposti roikkumaan kuin Suomessa – siis niin, että vaikka perusopinnoista olisi yksi kurssi suorittamatta. Toisaalta jos vaikka sattuu sairastumaan ja joutuu olemaan paljon luennoilta pois tai jostain muusta syystä ei pääse kurssia läpi, on yksittäinen kurssi vaikea suorittaa myöhemmin.

Useimmat kurssit ovat käsittääkseni 7,5 opintopisteen kursseja. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, ettei työmäärä oikein vastaa opintopisteiden määrää täälläkään (Suomessa on ainakin joissain aineissa vähän sama ongelma). Aloitin juuri kuuden opintopisteen kurssin ja tiedän jo nyt, että joudun tekemään enemmän työtä kuin edeltävällä 7,5 pisteen kurssilla. Sanoisin noin yleisesti, että täällä ei opintopisteiden eteen tarvitse raataa ihan niin paljon kuin Suomessa. Tästä kertoo jo sekin, että opinto-ohjaaja laittoi lukujärjestykseeni tuon 30 pisteen paketin lisäksi yhden ylimääräisen kurssin, jolloin minulle kertyy 37,5 op. Olisiko tuota määrää mahdollista suorittaa Suomessa? Ja minulla on siis ihan mukavasti vapaa-aikaa, joka päivä ei edes ole luentoja.

Ehkä yksi syy siihen, että opintopisteitä on mahdollista haalia noinkin paljon, on että täällä ihan oikeasti opiskellaan tammikuusta kesäkuuhun. Tai no, tammikuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Suomessa on jotenkin tottunut siihen, ettei vapun jälkeen ole kuin pari tenttiä ja ehkä joku luento. Mutta täällä paahdetaan luentosaleissa koko toukokuu. Minulla viimeinen tentti on 1.6. Kevät on siis pitkä, pääsiäispyhien lisäksi ei ole mitään hiihtolomia tai muita mukavia perioditaukoja. Tähän kiteytyy aika hyvin yksi Suomen ja Ruotsin kulttuurieroista: Ruotsissa asioihin käytetään paljon aikaa ja kaikesta pitää keskustella, pitkä aika tarkoittaa siis laatua. Suomessa luennot, kurssit ja kaiken sortin työt yritetään hoitaa mahdollisimman nopeasti kuitenkaan hutiloimatta. Tätä kutsutaan tehokkuudeksi.

Tämä tehokas suomalainen lähtee pian tanssimaan streettiä, juhlistamaan synttäreitä ja suunnittelemaan, miten viettäisi lauantain tehokkaimmin suomalaisvieraidensa kanssa. 

Kuvalla ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa, mutta ajattelinpa näyttää millaista mainontaa pyöräilijöiden kaupungissa harrastetaan. 

Oi maani, Suomi

Vaikka Uppsalassa onkin suhteellisen paljon suomalaisia opiskelijoita, niin vaihtareita kuin vakituisia opiskelijoita, on aina yhtä hämmentävää kuulla suomen kieltä jossain. Olen kuullut suomea muun muassa yliopistolla ja kuntosalin pukuhuoneessa. 

Yllättävin tilanne, jossa puhuin suomea, oli kun menin osakuntaan kirjautumaan jäseneksi. "Kommer du från Finland? Du kan tala finska med mig."

Kerran olen törmännyt ahvenanmaalaiseenkin. Olin gasquen jatkoilla ja yksi tyyppi tuli kysymään ruotsiksi, mihin aikaan bileet loppuu. Vastasin, etten tiedä. Seuraava kysymys olikin: ”Kommer du från Finland?” Johon minä: ”Ja.” ”Jag är från Åland!” *High five*

Erittäin hämmentäviä hetkiä ovat myös ne, kun näkee jossain suomea kirjoitettuna. Yliopistolla on Karin Boye – kirjastossa poistohylly, josta saa ottaa kirjoja mukaansa. Muutaman kerran olen hyllyjen tarjontaa vilkaissut ja hyvin suomalaispainotteiselta on joka kerta vaikuttanut (yliopistolla voi opiskella suomen kieltä pääaineena ja kirjastossa on siis muutenkin melko paljon suomenkielistä kirjallisuutta) . Lisäksi kirjoja on meänkielestä meänkielellä ja virosta viroksi, sekä tietysti ruotsinkielistä kirjallisuutta. Useimmat suomalaiskirjat poistohyllyllä käsittelevät Suomen kulttuuria ja historiaa. 

Muutama ruotsalainen on kertonut minulle "osaavansa" muutaman sanan suomea: "Älä peitä" ja "Parasta ennen". Ensimmäinen fraasi lienee jostain patterin kyljestä ja toinen elintarvikkeista. 

Täällä saattaa siis välillä tulla kummallinen illuusio, että suomi olisi jotenkin yksi maailman suurista kielistä. Tämä illuusio vahvistuu Nordean automaatilla rahaa nostaessa kun ensimmäisenä pitää valita kieli. Oikealla vaihtoehtona on ainoastaan ruotsi, kun taas vasemmalla muut kielet: englanti, saksa, ranska - ja suomi. 

Karin Boye -kirjasto, Uppsalan yliopisto

PS. Ovatko nuo isot kuvat kivempia kuin ne pienemmät? Ajattelinpa vaan kokeilla. 

Personnummer tack!

Jos muutat Ruotsiin jostain toisesta Pohjoismaasta, voit oleskella maassa korkeintaan vuoden rekisteröitymättä Ruotsin väestörekisteriin. (…) Kaikki Ruotsin väestörekisteriin rekisteröidyt henkilöt saavat ruotsalaisen henkilötunnuksen.

 norden.org

Välillä olen todellakin tuntenut olevani kakkosluokan kansalainen. Toisin sanoen: jos sinulla ei ole ruotsalaista henkilötunnusta, elämäsi hankaloituu enemmän tai vähemmän. Koska oleskelen Ruotsissa alle vuoden, ei minun toisen Pohjoismaan kansalaisena tarvitse hankkia henkilötunnusta.

On aivan uskomatonta, kuinka moneen asiaan tarvitaan tuota henkilötunnusta personnummeria. Usein asian onneksi pystyy kiertämään jollain tavalla, mutta se on työlästä. Muutenkin tuntuu, että täällä henkilötunnusta kysytään paljon useammin kuin Suomessa.

Esimerkki. Kun hankin kuntosalikortin, ajattelin tehdä rekisteröinnin etukäteen netissä, kuten suositellaan. Juu ei onnistunut. Tai olisi onnistunut, jos minulla olisi ollut personnummer. Mihin ihmeessä kuntosali sitä tarvitsee?

Nettikaupoista en voi myöskään ostaa mitään. Viime viikolla oli tarkoitus hankkia yksi kirja netistä ja vertailin hintoja useammallakin sivustolla. Kun vihdoin pääsin tilausvaiheeseen, olisi minulla pitänyt olla joko luottokortti tai ruotsalainen pankkitili – ja personnummer. Fiksuna tyttönä ajattelin, että minäpä tilaan CDON.com – sivun kautta, kun olen sieltä joskus jotain ennekin tilannut (eli minulla on siellä jonkin sortin tili, ajattelin vain vaihtaa osoitteen Ruotsiin) ja se toimii Pohjoismassa. Eipä sekään onnistunut. Suomalainen sivusto vaan ohjasi minut ruotsalaisille sivuille, jossa ostaminen ei siis onnistu.En myöskään pysty ostamaan kännykällä bussilippua enkä toistaiseksi tulostamaan yliopistolla (oma laiskuus on tosin yksi osasyy).

Netitikaupoissa pystyy usein maksamaan siis paitsi luottokorteilla myös nettipankissa, yleensä vaihtoehtoina on ainakin Nordea ja Swedbank. Tästäkös minä Nordean asiakkaana innostuin, Internetbank! kuinka tuttua ja helppoa. No eipä onnistunut. Tällainen kuva tuli ruudulle.

Ruotsalaisilla on kai kotona joku tuollainen kortinlukijakapistus?! Omituista. Yhden suomalaisen kanssa olen aiheesta keskustellut ja ihan samanlaisia havaintoja oli hänkin personnummerittomana henkilönä tehnyt.

Tulipas nyt negatiivinen postaus. Hyvää tänne oikeasti kuuluu, pitipä vaan avautua tästä. Ja hei loppuun vielä yksi positiivinen asia Nordean asiakkaana olemisesta: Nordean automaatilta rahaa nostaessa ei mene mitään ylimääräisiä maksuja, jos on Nordean asiakas. Ei ole mikään maksettu mainos, ihan vaan vinkkinä, jos Ruotsissa vaikkapa reissaatte.

----

Yllä oleva tekstin kirjoitin eilen suutuksissani :D Tässä vielä loppukevennykseksi onnistumisen fiiliksiä tältä päivältä.

Sain tänään tietää tanskan tenttituloksen ja sieltä tuli VG! Väl godkänd. Huvittavaa, sillä en oikeasti ymmärrä kovin hyvin puhuttua tanskaa, enkä todellakaan osaa lausua saati puhua tanskaa. Toisaalta kurssilla olikin tarkoituksena oppia lukemaan sujuvasti tanskaa (kaksi romaania tuli lukaistua) ja ymmärtämään tanskan ja ruotsin välisiä eroja.

Täällä muuten saa tenttipaperin takaisin, korjauksineen ja kommentteineen. Godt!