Kevätostoksia

Anteeksi huonolaatuinen kuva...

Tällä viikolla on ollut aika kylmä, ei enää yli +10 astetta! Ehdin kuitenkin viime viikolla käydä pariinkin otteeseen ostoksilla, jotain keväistä kun piti saada. Ostinpa siis keväthamosen (ihan perustrikoohame), shortsit ja huivin NewYorkerista. Huivi pääsi heti käyttöön, hametta olen käyttänyt ihmisten ilmoilla pari kertaa, shortseja en vielä laisinkaan.

Lyhyet hameet ja shortsit on täällä ihan selvästi muodissa yhdistettynä tummiin, värikkäisiin tai kuviollisiin sukkahousuihin. Converset on myös kovasti ”in”, vaaleanpunaisen parin omistajana sulaudun siis hyvin joukkoon. Fjällrävenin Kånken -reppuja näkee myös paljon eri väreissä, itse en sellaista omista -vähän kyllä houkuttaisi!

Treeniä

Tammikuun ostoksia: toppi ja sukkia H&M:ltä, juomapullo Intersportista.

Kirjoitin varmaan tammikuun toisessa postauksessa kuntosalista Campus 1477:sta, jolla kävin viikon koetreenaamassa. Ostin heti sen viikon jälkeen kortin salille, ja olenkin käynyt keskimäärin kolme kertaa viikossa jossain treenissä. Ehkä eniten pidän pilateksesta ja street- tanssitunneista. Mitään hip hopin tyylistä en ole tanssinut sitten yläastevuosien, mutta nyt se tuntuu tosi hauskalta ja jotenkin omalta ainakin verrattuna house -tanssitunteihin, jotka on hämäävästi nimetty dansiksi lukujärjestykseen.

Olen käynyt usein myös bollywoodissa, ne tunnit on vaan jotenkin huvittavia. Se intialainen musiikki, iloinen ohjaaja (ei kuitenkaan tekopirteä) ja ne ilmeet….se on jotain niin erilaista kuin muut tunnit. Alkulämmittelyssä ja joskus koreografiassakin on sellaisia hassuja ilmeitä. Joskus pitää esimerkiksi hymyillä pepsodent-hymyä tai esittää yllättynyttä. Se on tosiaan vaan niin huvittavaa ja se feikkihymy alkaa jossain vaiheessa oikeasti naurattaa.:D

Olen käynyt myös joogassa ja jonkun kerran afrossakin, mutten läheskään joka viikko.  Mutta tänään pilatekseen!

Pekka Töpöhännän talossa

Pelle Svanslös hus

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun eivät uppsalalaiset ole kunnolla osanneet tuotteistaa ja markkinoida Pekka Töpöhäntää taloineen. Näin voin todella todeta Mielensäpahoittajaa mukaillen.

En toki odottanutkaan mitään Disney Worldia tai Muumimaailmaa, mutta luulisi että aikuiset ja eteenkin uppsalalaiset olisivat kiinnostuneita kirjan taustoista ja tapahtumapaikoista (eli Uppsalasta), kirjailija Gösta Knutssonista ja tietenkin itse Pekka Töpöhäntä – kirjoista ja – elokuvista. Pekka Töpöhännän talo oli kuitenkin lähinnä lasten leikkipaikka.

Talossa on myös kahvila sekä pieni kauppa. Paino sanalla pieni. Olin vierailemassa talossa yhden suomalaistytön kanssa ja ajattelimme, että tämähän on varmasti kiva paikka, josta voi ostaa vaikka Pekka Töpöhäntä – postikortteja tai pieniä pehmoleluja kummilapsille. Kaupassa oli kuitenkin vain pieni valikoima kirjoja ja muutama cd ja dvd. T-paitoja olisi kyllä löytynyt, muttemme oikein innostuneet niistäkään.Vaikka talo olikin vähän pettymys, niin voipa nyt ainakin sanoa käyneensä siellä.

Harmitti vain kuin tuossa olisi ihan selvästi markkinarako! Sekä kauppaa että taloa voisi kehittää vähän monipuolisemmaksi. En ole käynyt Tukholman Junibackenilla (, joka on siis kai vähän samantyylinen, mutta perustuu Astrid Lindgrenin hahmoihin), mutta siellä on kuulemma kunnon kauppa. Itse paikka tosin on kai aika lapsellinen, eikä aikuisille kovin kiinnostava. Ehkä asiaa auttaisi se, että olisi joku lapsi mukana?

Tämä huone oli  suloinen.

Tuomiokirkko oli kyllä aika komea!

Kävimme talossa siis eilen sunnuntaina, jolloin kaupungilla oli liikkeellä tosi paljon ihmisiä. Täällä oli nimittäin Bandyfinalen (jääpallon Ruotsin mestaruuden finaaliottelut), joka järjestetään kai joka vuosi Uppsalassa. Kummastutti vain se suosio! Poliiseja ja vartioita näki paljon siellä täällä, lähinnä liikenteenohjaushommissa. Mutta oikeasti kuka pelaa – tai ennen kaikkea – ketä kiinnostaa lähteä katsomaan jääpalloa? No, harrastuksensa kullakin :)

Nationskörfestivalen

Lauantaina kävin kuuntelemassa Uppsalan osakuntien kuorojen konserttia yliopiston päärakennuksella. Kyseessä oli vuosittainen Nationskörfestivalen (NKF), jossa osakuntien kuorot esiintyvät. Konsertissa kuultiin yhteensä 12 eri kuoroa sekä tapahtumaa varten koottua festivaalikuoroa. Ohjelmistossa oli paljon ruotsalaisia kappaleita ja muutama englanninkielinen laulu. Norrlands nationskör kuitenkin yllätti laulamalla suomeksi! Kappale oli minulle tuntematon ”Armottoman osa” (san. &säv. Mia Makaroff), joka kyllä kuulosti hienolta – ja suomenkieliseltä. En kyllä saanut tarkkaan selvää, mistä laulettiin, muutamia sanoja sieltä täältä onnistuin erottamaan.

En ollut aikaisemmin käynyt yliopiston päärakennuksessa sisällä, olin vain nähnyt kuvia paikasta. Siltikin yllätyin, kuinka komea rakennus oli. Ihan kuin Versailles tai joku muu palatsi! 

Västgöta nations manskör

Västgöta nationskör

Länsigöötanmaalaiset tuntuvat olevan tosi musikaalista porukkaa. Osakunnalla on nimittäin mieskuoro, naiskuoro ja vielä sekakuorokin. Pienillä osakunnilla kuten Gotlannilla ja Göteborgilla ei ole kuoroja laisinkaan, tai eivät ainakaan olleet esiintymässä. Tukholmalaisiakaan ei taida olla omaa kuoroa, vaikka Stockholms nation onkin yksi isoimmista osakunnista. 

Opiskelijalippu maksoi 60 kr (muut 100 kr, alle 12 v. ilmaiseksi), ja rahoille sai kyllä vastinetta. Tykkäsin.

Kaupunki kuin karamelli

”Pastellivärit on ollu aika ’in’ kun kaupunkia on rakennettu.”

Eräs kanadalaisvaihtari totesi näin joskus tammikuussa juuri saavuttuaan Uppsalaan. Itse en ollut kiinnittänyt asiaan huomioita, ehkä siksi, että Pohjoismaissa (Euroopassa?) pastellinväriset rakennukset ovat tavallisia. Ja mitä muuta voi odottaa kaupungilta, jonka yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä on valtava vaaleanpunainen linna?

Inspiroiduin kuvaamaan muutamia kaupungin kauneimmista pastellisävyisistä rakennuksista, eli tässä kuvia olkaapa hyvät! 

 

Ja kohta on pääsiäinen! Satuin käymään Uppsalassa viime vuonna pääsiäisen kieppeillä, ja silloin kaupungilla oli paljon pääsiäiskoristeita. Saapa nähdä, miten on tänä vuonna.

Talvesta täällä ei tosiaan ole enää tietoakaan. Paikallisen ilmatieteen laitoksen mukaan tänään Uppsalassa klo 14.00 lämpöasteita oli peräti +17°c.

Opiskelua oikein annosteltuna

Tämä päivä on mennyt pitkälti kuvan osoittamalla tavalla – lukien ja kirjoittaen.

Opiskeluni Ruotsissa on ainakin tähän mennessä ollut samankaltaista kuin Suomessa. Luennoilla saa välillä vaan istuskella rauhassa ja kuunnella, mutta teemme myös paljon erilaisia harjoituksia. Kotonakin tehtävää riittää, nyt pitäisi muun muassa väsätä tekstianalyysi (ja lukea siihen liittyen tuota 400 sivun Stilistik-opusta). Itse luentoja on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, tällä viikolla kokonaiset kolme kappaletta.

Luennot ovat siis sinänsä hyvin samantyylisiä kuin Suomessa, mutta täällä on yksi käytäntö, johon en Suomessa ole törmännyt. Joka ikinen luento 45 minuutin luennoinnin jälkeen opettaja ilmoittaa: ”Fikapaus på femton minuter!” Vartin tauko pidetään joka kerta. Jos siis on peruskoulussa ja lukiossa tottunut 45 minuutin oppitunteihin, niin Uppsalan rytmiin tottuminen ei varmastikaan tuota mitään ongelmia. Suomen yhtä soittoa 90 min – luentoihin tottuneelle (kuten minulle) tauko voi tuntua aluksi vähän typerältä. Juuri kun päästään asian ytimeen, täytyy pitää se pakollinen vessa- ja kahvitauko. Tai siltä ainakin tuntui alussa. Osa luennoitsijoista osaa rytmittää luennon kivasti niin, että tauko tulee aivan luonnolliseen väliin. Nyt olen jo täysin tottunut tähän taukosysteemiin ja tauko on oikeastaan välillä ihan paikallaan – joskus sitä ihan odottaa. Sen aikana voi hakea sen kahvin, jos kahvia juo, tai käydä vessassa, mutta myös keskustella muitten kurssilaisten kanssa aiheesta, aiheen vierestä tai jostain ihan muusta. Usein opettajiakin kiinnostavat opiskelijoiden jutut.

Tätä parhaillaan menevää kurssia luetaan viisi viikkoa putkeen, josta on vielä vajaa kaksi jäljellä. Tämän jälkeen kurssi vaihtuu. Laskeskelin tuossa, että luentoja tällä kurssilla on 14 kappaletta (siis 14 x 90 min) ja opintopisteitä tästä saa 7,5, mikä tuntuu paljolta, kun on tottunut saamaan sen 3-4 op per kurssi. Ja työmäärä puolestaan 7,5 pisteeseen suhteutettuna tuntuu vähältä. Oman kokemuksen mukaan siis Suomessa pisteiden eteen täytyy tehdä enemmän työtä.Vaikka kyllähän sen huomaa jo siitä, että täällä keskiverto-opiskelija lukee lukukauden aikana yleensä vähintään sen 30 pisteen paketin ja mahdollisesti vielä jotain päälle. Opinto-ohjaajahan tyrkytti minulle vielä yhden kurssin tuon 30 op:n paketin päälle, joten jos kaikki menee suunnitellusti, opintorekisteriini kertyy kevään aikana 37,5 opintopistettä. Tähän mennessä olen jo suorittanut 18 op. Suomessahan tämä 37,5 pisteen saldo olisi ainakin allekirjoittaneelta mahdoton suoritus. Täällä se tuntuu tulevan suht kevyesti. Ei valittamista.