Tämä viikko on mennyt aika tylsissä merkeissä, lähinnä
kielihistorian parissa. Vaikka itse aihe onkin paikoittain aika mielenkiintoinen,
ei tenttiin pänttääminen kuitenkaan ole sitä hauskinta hommaa. Edellisestä
tentistä (jonka jälkifiiliksistä tänne avauduin) sen verran, että sain ensin
sähköpostiin viestin uusintatenttiin ilmoittautumisesta ja viestissä luki
jotakuinkin, että et ole vielä saanut hyväksyttyä arvosanaa ja kurssi on kesken
– ei siis julmasti niin, että sinut on hylätty! Ajattelin, että minähän en
uusintaan ilmoittaudu, koska se olisi pe 8.6., jolloin palaan Suomeen. Yksi
kurssi sinne tai tänne. Parin päivän jälkeen opettajalta tuli sähköposti, että
viesti kyseisestä uusinnasta oli tullut kaikille arvosanaan katsomatta ja että
korjatut tentit voi hakea kansliasta ja netistä voi katsoa, onko läpäissyt
kurssin. ”Klar” siellä komeili ja olin niin iloinen! Hain seuraavana päivänä
tentin ja hyvinhän se olikin mennyt. Arvosanaksi sain G:n, joka oli vain 1,5
pisteen päässä VG:stä. Ei huono.
Nyt olisi kuitenkin tarkoitus vielä kertailla muistiinpanoja
huomisen tenttiä varten. En osaa sanoa kumpi tuntuu kummallisemmalta: se, että
minulla on kevään viimeinen tentti kesäkuun puolella vai se, että tentin
jälkeen tämä lukukausi ja koko lukuvuosi on pulkassa. Tällä kertaa tentti on
Ekonomikumissa, jossa en ole ikinä käynyt sisällä, mutta huomennapa tulee nähtyä
sekin paikka. Mukavampi on kyllä mennä tuonne kuin sinne kauas
Bergsbrunnagatanille.
Kummallista, ettei huomisen jälkeen enää tarvitse tarttua
muutamaan kuukauteen tenttikirjoihin. Tämänkertainen efter tenta – fiilis on
varmaan aika tyhjä ja haikea, tai niin kliseisesti sanottuna: väsynyt, mutta
onnellinen.
![]() |
| Tässä osa kevään lukemistostani, kaikki ostamani kurssikirjat. |
Huomenna lähden myös Suomeen, vaikkakin vain viikonlopuksi.
Monet vaihtarit ja paikallisetkin opiskelijat ovat jo lähteneet kotiseuduilleen.
Hyvästelin äskettäin saksalaistytön, joka asuu tai siis asui samassa
korridorissa. Meistä tuli oikein hyvät ystävät ja hyvästellessämme totesimme,
että me molemmat asumme kuitenkin Euroopassa eli ihan lähekkäin. Saksassa tulen
varmasti käymään lähivuosina ja kämppiksenikin oli suunnitellut Suomen reissua
ensi vuodelle. Australialaiskämppikseni lähtee huomenna, joten hyvästejä on taas
luvassa.
Kaiken kaikkiaan nämä kaikki muuttotouhut tuntuvat jotenkin
epätodellisilta. Joko se kevät meni? Minulla tosin on vielä viikko muuttoon,
mikä tässä hetkessä tuntuu kaukaiselta.

































