Viimeinen rutistus

Tämä viikko on mennyt aika tylsissä merkeissä, lähinnä kielihistorian parissa. Vaikka itse aihe onkin paikoittain aika mielenkiintoinen, ei tenttiin pänttääminen kuitenkaan ole sitä hauskinta hommaa. Edellisestä tentistä (jonka jälkifiiliksistä tänne avauduin) sen verran, että sain ensin sähköpostiin viestin uusintatenttiin ilmoittautumisesta ja viestissä luki jotakuinkin, että et ole vielä saanut hyväksyttyä arvosanaa ja kurssi on kesken – ei siis julmasti niin, että sinut on hylätty! Ajattelin, että minähän en uusintaan ilmoittaudu, koska se olisi pe 8.6., jolloin palaan Suomeen. Yksi kurssi sinne tai tänne. Parin päivän jälkeen opettajalta tuli sähköposti, että viesti kyseisestä uusinnasta oli tullut kaikille arvosanaan katsomatta ja että korjatut tentit voi hakea kansliasta ja netistä voi katsoa, onko läpäissyt kurssin. ”Klar” siellä komeili ja olin niin iloinen! Hain seuraavana päivänä tentin ja hyvinhän se olikin mennyt. Arvosanaksi sain G:n, joka oli vain 1,5 pisteen päässä VG:stä. Ei huono.

Nyt olisi kuitenkin tarkoitus vielä kertailla muistiinpanoja huomisen tenttiä varten. En osaa sanoa kumpi tuntuu kummallisemmalta: se, että minulla on kevään viimeinen tentti kesäkuun puolella vai se, että tentin jälkeen tämä lukukausi ja koko lukuvuosi on pulkassa. Tällä kertaa tentti on Ekonomikumissa, jossa en ole ikinä käynyt sisällä, mutta huomennapa tulee nähtyä sekin paikka. Mukavampi on kyllä mennä tuonne kuin sinne kauas Bergsbrunnagatanille.

Kummallista, ettei huomisen jälkeen enää tarvitse tarttua muutamaan kuukauteen tenttikirjoihin. Tämänkertainen efter tenta – fiilis on varmaan aika tyhjä ja haikea, tai niin kliseisesti sanottuna: väsynyt, mutta onnellinen. 

Tässä osa kevään lukemistostani, kaikki ostamani kurssikirjat.

 Huomenna lähden myös Suomeen, vaikkakin vain viikonlopuksi. Monet vaihtarit ja paikallisetkin opiskelijat ovat jo lähteneet kotiseuduilleen. Hyvästelin äskettäin saksalaistytön, joka asuu tai siis asui samassa korridorissa. Meistä tuli oikein hyvät ystävät ja hyvästellessämme totesimme, että me molemmat asumme kuitenkin Euroopassa eli ihan lähekkäin. Saksassa tulen varmasti käymään lähivuosina ja kämppiksenikin oli suunnitellut Suomen reissua ensi vuodelle. Australialaiskämppikseni lähtee huomenna, joten hyvästejä on taas luvassa.

Kaiken kaikkiaan nämä kaikki muuttotouhut tuntuvat jotenkin epätodellisilta. Joko se kevät meni? Minulla tosin on vielä viikko muuttoon, mikä tässä hetkessä tuntuu kaukaiselta.