Minulla on käynyt hyvä tuuri asunnon suhteen. Ensinnäkin
talossa, jossa asun, on pyykkitupa. Säälin vähän naapuritaloissa asuvia, jotka
rahtaavat pihan poikki pyykkejään täysissä Ikea-kasseissa. Varsinkin
talvipakkasilla tuohon touhuun saattaa tympääntyä.
Jokaisessa talossa on 14
korridoria, eikä omani ole ainakaan siitä huonoimmasta päästä. Hyvä säkä
minulla on ollut myös kämppisten suhteen. Kaikkia en suinkaan tunne hyvin,
mutta olemme kuitenkin hyvissä väleissä. Tervehdimme toisiamme aina (tätä ei kuulemma
tapahdu niissä kaikkein välinpitämättömimmissä korridoreissa). Hej! Hallå! Joskus kysymme myös vähän
kuulumisia. Hur är läget? Ja ainahan
meille hyvää kuuluu, vähän niin kuin tuolla Atlantin toisella puolella. Jos
satumme oleskelemaan yhtä aikaa keittiössä ja joku lähtee huoneeseensa, on
tapana huikata vielä vi ses tai
ainakin hej då.
Toisinaan keskustelemme vähän syvällisemmin, aiheena vaikkapa
Uppsalan vappu tai Ruotsin euroviisukarsinnat. Kerran keskustelin yhden filosofian
opiskelijan kanssa Suomen ja Ruotsin vaalijärjestelmistä ja puolueista. Onpa
kerran juhlittu myös yhden asukkaan syntymäpäiviä. Minä, kaksi muuta vaihtaria
ja tällä viikolla pois muuttava kreikkalainen tuomme korridoriin vähän
kansainvälistä näkökulmaa, olemme mm. vertailleet opiskelua eri maissa. Pois muuttava
kreikkalainen tuntee varmaankin kaikki korridorin asukkaat parhaiten, hän on
tosin myös asunut täällä vuosia. Juttelimme viikkoja sitten pilateksesta ja
vähän aika sitten hän yllättäen lahjoitti minulle oman pilates-mattonsa, sitä
hän ei aio raahata Sveitsiin, jonne muuttaa seuraavaksi.
Keittiömme siisteys tai siivottomuus on myös varma
kestopuheenaihe (nyt on meillä taas vaihteeksi hyvinkin puhtoinen keittiö).
Vaikka kämppikset ovatkin mukavia, korridorimme ei varmasti
varustelunsa puolesta pääse Flogstan korridorien kärkikastiin. Kämppämme
varustus on kuulemma jostain tuntemattomasta syystä heikentynyt parin viimeisen
vuoden aikana – kyllä, täällä on ihmisiä, jotka ovat asuneet tässä kämpässä
vuosia. Keittiön kello ei toimi, ei vaikka vaihtaisi patterit. Erinäisiä
keittiötarvikkeita on vain hävinnyt, kuten myös imuri. Onneksi saan lainata
yhden kiltin ruotsalaisen imuria. Itse asiassa pidimme helmikuussa koko
korridorin voimin kokouksen, jossa päätimme ostavamme imurin, kellon, uuden
ja paremman paistinpannun sekä jotain siivoustarvikkeita. Päätimme jopa ketkä
käyvät ostamassa imurin ja miten maksu suoritetaan. Mutta ei. Jotenkin se jäi
puoli tiehen. Tuntemattomasta syystä.
Tästä huolimatta juuri tämä asunto on
kuitenkin mukava paikka, mitä olen todella oppinut arvostamaan parin viime
viikon aikana. Kerrosta ylempänä ja eteenkin pari kerrosta alempana on varsinainen huvikumpu, jossa meno on käynyt aika kovaksi pariin otteeseen,
viimeksi edellisenä lauantaina. Aluksi (noin klo 19- 20, en ole varma, en
kiinnittänyt juurikaan huomiota) kuului vain musiikkia, melko kovalla
volyymilla, mutta sen kestän. Kun kello
löi 22.00, kaikki ilo pääsi ilmoille flogstavrålin muodossa. Tuo jokailtainen
huuto ei jäänyt vain parin minuutin huuhteluksi, vain voimistui ja kesti
pitkään, säestettynä parvekkeen kaiteen hakkaamisella ja hyppimisellä. Kun
juhlijoilla ei enää oma ääni riittänyt, oli ilmeisesti siirryttävä korridorin
irtaimistoon. Parvekkeelta lensi alas ainakin yksi tuoli ja useita lasipulloja.
Erityisen vaarallista tämä on siksi, että talon ovi sijaitsee suoraan
parvekkeiden alapuolella. Ja juhlat sen kuin jatkuivat. Vasta noin kahden
aikoihin väki hiljeni.
Tämä tuolien ja pullojen heittely episodi on tapahtunut
kahdesti kevään aikana minun talossani. Olen kyllä kuullut, että joskus olisi
katolta (ei meidän) heitetty myös jääkaappi. Eipä taida olla mitään
urbaanilegendaa…
Minulla on käynyt hyvä tuuri asunnon suhteen. Korridorini
asukkaat ovat mukavia ja järkeviä. Jännityksellä odotan millainen tyyppi muuttaa
kreikkalaisen huoneeseen ja millaiset tupaantuliaiset hän järjestää.
 |
| Tältä näytti ruokapöytämme synttäreitten jälkeen -kaikissa korridoreissa näky ei varmaankaan olisi ihan sama. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti