Tehotyttö

Huomasin, että huhtikuun postauksia selatessa voi saada sellaisen kuvan, että olisin koko kuluneen huhtikuun vain reissannut ja lomaillut. Näin asia ei kuitenkaan ole. Tällä viikolla olen metsästänyt kurssikirjallisuutta niin kirjastosta kuin kirjakaupastakin, istunut luennoilla ja lukenut läjän artikkeleita.

Olen varmaan aikaisemminkin todennut, että opiskelu – siis luennot, tentit ja ”kotitehtävät” – on aika samanlaista kuin Suomessa. Kurssit ja koko tutkinto on järjestetty täällä kuitenkin toisin. Suomen perusopintoja vastaa lähinnä A-kurssi (30 op), joka koostuu useammasta osakurssista. Aineopinnot ovat sitten B- ja C-kursseja, kandia vastaa täällä C-uppsats. Yksi tuollainen kokonaisuus suoritetaan tavallisesti lukukaudessa, esimerkiksi niin että keväällä lukee koko A-kurssin. Osakurssit luetaan yleensä peräkkäin, ei siis samanaikaisesti rinnakkain. Yhtä osakurssia voidaan lukea vaikkapa neljä viikkoa ja sitten kurssi vain vaihtuu, mutta ryhmä pysyy melko samana. Suomessa joskus huomautetaan, ettei yliopistoa saa kutsua kouluksi, mutta täällä on otettu askel vielä pidemmälle: jotkut saattavat jopa puhua luokasta vår klass (mikä on aika pöyristyttävää). Kurssimuotoisen lukion ja Suomen yliopisto-opintojen jälkeen ”luokka” kuulostaa aika vieraalta ja peruskoulumaiselta.

Uskoisin, että tässä systeemissä kurssit eivät jää yhtä helposti roikkumaan kuin Suomessa – siis niin, että vaikka perusopinnoista olisi yksi kurssi suorittamatta. Toisaalta jos vaikka sattuu sairastumaan ja joutuu olemaan paljon luennoilta pois tai jostain muusta syystä ei pääse kurssia läpi, on yksittäinen kurssi vaikea suorittaa myöhemmin.

Useimmat kurssit ovat käsittääkseni 7,5 opintopisteen kursseja. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, ettei työmäärä oikein vastaa opintopisteiden määrää täälläkään (Suomessa on ainakin joissain aineissa vähän sama ongelma). Aloitin juuri kuuden opintopisteen kurssin ja tiedän jo nyt, että joudun tekemään enemmän työtä kuin edeltävällä 7,5 pisteen kurssilla. Sanoisin noin yleisesti, että täällä ei opintopisteiden eteen tarvitse raataa ihan niin paljon kuin Suomessa. Tästä kertoo jo sekin, että opinto-ohjaaja laittoi lukujärjestykseeni tuon 30 pisteen paketin lisäksi yhden ylimääräisen kurssin, jolloin minulle kertyy 37,5 op. Olisiko tuota määrää mahdollista suorittaa Suomessa? Ja minulla on siis ihan mukavasti vapaa-aikaa, joka päivä ei edes ole luentoja.

Ehkä yksi syy siihen, että opintopisteitä on mahdollista haalia noinkin paljon, on että täällä ihan oikeasti opiskellaan tammikuusta kesäkuuhun. Tai no, tammikuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Suomessa on jotenkin tottunut siihen, ettei vapun jälkeen ole kuin pari tenttiä ja ehkä joku luento. Mutta täällä paahdetaan luentosaleissa koko toukokuu. Minulla viimeinen tentti on 1.6. Kevät on siis pitkä, pääsiäispyhien lisäksi ei ole mitään hiihtolomia tai muita mukavia perioditaukoja. Tähän kiteytyy aika hyvin yksi Suomen ja Ruotsin kulttuurieroista: Ruotsissa asioihin käytetään paljon aikaa ja kaikesta pitää keskustella, pitkä aika tarkoittaa siis laatua. Suomessa luennot, kurssit ja kaiken sortin työt yritetään hoitaa mahdollisimman nopeasti kuitenkaan hutiloimatta. Tätä kutsutaan tehokkuudeksi.

Tämä tehokas suomalainen lähtee pian tanssimaan streettiä, juhlistamaan synttäreitä ja suunnittelemaan, miten viettäisi lauantain tehokkaimmin suomalaisvieraidensa kanssa. 

Kuvalla ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa, mutta ajattelinpa näyttää millaista mainontaa pyöräilijöiden kaupungissa harrastetaan.