Pakkaspyöräilyä ja musiikkiesityksiä

 Uppsala on Ruotsin pyöräilykaupunki numero yksi, ja pyörällä liikkuminen onkin täällä helppoa, myös talvella. Etäisyydet ovat juuri sopivia pyöräilyyn, eikä täällä juuri ole suuria mäkiä. 

Ostin noin kolme viikkoa sitten käytetyn pyörän (650 kr) toiselta vaihtarilta, ja pyörä on ollut siitä lähtien joka päivä käytössä. Käytetyistä pyöristä saa usein maksaa noin 500–900 kruunua, eli sain omani melko edullisesti. Ei se mikään uusi saati hieno ole, mutta pääasia että toimii. Sitä paitsi vanhassa pyörässä on se etu, että niitä ei varasteta yhtä helposti kuin uusia hienoja pyöriä. Edullisin uusi peruspyörä Biltemassa maksaa n. 1000 – 1200 kruunua, ja niitä näkeekin paljon.  Tein myös siinä mielessä hyvät kaupat, että pyörässä oli kaikki pakolliset heijastimet ja valot (jos näitä ei ole ja jää kiinni, niin joutuu maksamaan kovat sakot). 

Pyöräteitä on paljon ja useissa paikoissa jalkakäytävällä on pyöräilijöille oma kaista. Parissa paikassa olen nähnyt myös pyöräilijöille tarkoitetut liikennevalot. Välillä toki joutuu pyöräilemään autojen seassa tiellä, esimerkiksi aina liikenneympyröissä. Siihen olen kyllä tottunut nopeasti, mutta samaan aikaan minulla on kuitenkin takaraivossa se traaginen kohtaus Sinä päivänä – elokuvasta, jossa Anne Hathawayn hahmo pyöräilee onnellisena autojen lomassa, kääntyy hiljaiselle kujalle ja sen jälkeen tullessaan isommalle tielle jää yllättäen auton alle! 

Oikealla tiellä ja kaistalla ajaminen on tärkeää, sillä poliisi kuulemma ihan oikeasti valvoo ahkerasti liikennettä ja pyöräilijöitäkin voidaan sakottaa. Täällä koulutetaan myös uusia poliiseja, joten mikäs olisikaan parempi harjoitus tuleville poliiseille kuin vaania viattomia pyöräilijöitä. Itse en ole vielä nähnyt yhtään pyöräratsiaa. Sakot ovat kovat, joten säännöt kannattaa ottaa vakavasti. Tässäpä lista asioista, joista voi saada sakot:

•  väärään suuntaan pyöräily                                   500 kr               
• väärällä tiellä ajaminen                                         500 kr
• jalkakäytävällä ajaminen                                      500 kr
• punaisia päin ajaminen                                        1500 kr
• stop – merkin ohittaminen pysähtymättä               1000 kr
• toisen aikuisen kyyditseminen                               500 kr /hlö
• puuttuva etuvalo pimeällä                                      500 kr
• puuttuva takavalo pimeällä                                    500 kr
• kello puuttuu  tai ei toimi                                       500 kr
• heijastimet puuttuvat pimeällä                                500 kr

Sakkoja voi siis helposti tulla enemmän maksettavaksi kuin pyörän arvo on. Kannattaa siis todellakin käydä Clas Ohlsonilla ostamassa sellainen perusvalopaketti. Kypärän käyttö on muuten pakollista vain alle 15-vuotiaille.     

Lopuksi ajattelin vielä mainita yhden kivan tapahtuman, jossa olin eilen. Kalmarin osakunta järjestää kellaripubissaan SPELA- iltoja, joissa kuka tahansa voi tulla lavalle soittamaan tai esittämään ihan mitä haluaa. Sisään pääsee nationkortilla ilmaiseksi. Useimmat esitykset olivat eilen ”mies ja kitara” – tyyppisiä, suurin osa oli aika hyviä. Ensimmäinen esiintyjä tosin oli niin huono, että sen jälkeen ei ollut kuin varaa parantaa. Mieleen jäi myös tyttö, joka soitti pianolla yhden kappaleen (Comptine d'un autre été l'après-midi) elokuvasta Amelie sekä yhden Pirates of the Caribbean – biisin. Kiva ilta oli!

Kuva: Kalmar nation

Jääkaappidraamaa

Tämä postaus on tavallaan jatkoa edelliseen. Taisin todeta viimeksi jotain sen suuntaista, että Flogstassa voi tapahtua mitä vain.  Voi, kyllä. Oma korridorini on mukava, ja olen viihtynyt täällä erinomaisesti: ihmiset ovat kohteliaita ja viime aikoina keittiömmekin on ollut hämmästyttävän siisti. Eilen kuitenkin alkoi ensimmäistä kertaa todella ärsyttää jääkaapin jakaminen…

Kun sunnuntaina menin jääkaapille, huomasin että hyllylläni oli Philadelphia-juustoa, vaikken sellaista ollut ostanut. Sitten tajusin, että oma ruohosipulituorejuustoni oli hyllyä alempana, joten vaihdoin vain juustojen paikat. Ajattelin, että joku on voinut epähuomiossa sekoittaa tuorejuustot keskenään.

Myöhemmin illalla laitoin voileipää ja aloin etsiskellä tavallista juustoa hyllyltäni. Ei löytynyt! Kolusin joka hyllyn ja löysinkin juustoni toiseksi alimmaiselta hyllyltä jonkun maito- ja jogurttipurkkien takaa. Ikävintä kuitenkin oli, että juustostani oli lohkaistu veitsellä iso pala. Törkeää varastamista siis! Tyttö, jonka hylly oli kyseessä, sattui sitten juuri sopivasti paikalle, ja yritin oikein ystävällisesti ja hienotunteisesti kysyä, miten juustoni oli päätynyt hänen hyllylleen. Tyttö oli ihan ymmällään ja sanoi, että jotkut hänenkin tavaroistaan olivat löytyneet vääriltä paikoilta ja mielestäni hän vaikutti  vilpittömältä. En sitten tiedä kuka on ollut asialla… Jään jännityksellä seuraamaan tilannetta. 

Nykyisin keittiömme on tätä siistimpi.

Ja vielä toinen ikävä juttu sunnuntailta: talon hissi oli sotkettu ketsupilla ja maidolla. Oli aika raju näky, kun ketsuppia oli pitkin seiniä ja lattialla laineili maito. Yrittäkääpä kuvitella tähän vielä se haju. Yäk!

Sellaista tällä kertaa :D

Flogsta

Varmaan jokaisessa yliopistokaupungissa on ainakin yksi alue, jossa asuu ainoastaan tai lähinnä opiskelijoita. Eivätkä nämä alueet ole välttämättä niitä kaupungin kauneimpia ja halutuimpia. Tällainen alue Uppsalassa on Flogsta ja tarkemmin sanottuna Flogsta Höghus, jossa minäkin asustelen. Yhteensä alueen 12 seisenkerroksisessa talossa asuu vähän yli 2000 opiskelijaa. Paikka jakaa mielipiteitä: toiset tykkää, toiset ei.

Ruotsalainen kaverini sanoi, että lähes jokainen uppsalalaisopiskelija päätyy jossain vaiheessa opintojaan Flogstaan. Jonot opiskelija-asuntoihin täällä ovat todella pitkiä ja asuntopula suuri, joten melkein mikä vain kelpaa opiskelijalle. Flogstalle ominaista on, että ihmisiä tulee ja menee – minun aikanani tästä korridorista on muuttanut pois jo kaksi, tilalle muutti tietysti heti kaksi uutta asukasta. 

Uppsalassa Flogsta on tunnettu myös perinteestään nimeltä Flogstavrål (vrål = huuto, karjunta). Ideana on siis huutaa kaikki (tentti)ahdistuksensa ulos ikkunasta, parvekkeelta tai katolta klo 22.00. Kaverini vitsaili, että huudon mukaan voisi asettaa kelloon ajan, ja niin se kyllä on! Joka ilta huuto ei ole yhtä kovaa tai jatku kovin kauaa, ihan joka ilta en ole edes huomannut sitä. Usein kuitenkin havahdun ahaa, kello onkin jo kymmenen. YouTubestakin aiheesta löytyy videoita hakusanoilla flogstavrål tai flogsta scream.

Täällä siis todella on elämää ja mitä vain voi tapahtua. Muutama viikko sitten kuulin meteliä ulkoa, eikä kello ollut kuin vasta kahdeksan illalla. Kurkistin ikkunasta ulos, ja pihalla oli ainakin 30 opiskelijaa leikkimässä lumisotaa! Tuona päivänä oli satanut melko paljon lunta, kuulemma ensimmäistä kertaa oikein kunnolla tänä talvena. Lumisota jatkui melkein tunnin ajan.

Pari päivää sitten yliopistolta tullessani huomasin nosturin ja kaksi miestä yhden talon pihassa. Toinen mies oli ylhäällä ja irrotti kaksi polkupyörää puusta! Olin huomannut pyörät toki aikaisemminkin. Miten ihmeessä ne olivat sinne päätyneet?? No, nyt pyörät ovat tukevasti maassa, mutta sainpas napattua harvinaisesta (?) tilanteesta kuvan. 

Että sellaista elämä on Flogstassa! :)

Viikonloppuherkuttelua

Ruotsin yliopistoilla on yksi suuri heikkous Suomen yliopistoihin verrattuna: täällä ei yliopistolla saa edullista opiskelijalounasta, tai kunnon lounasta laisinkaan. Näin on myös Uppsalassa. Vähän on ikävä 2,5 euron yliopistolounasta, täytyy myöntää. Moni täällä ottaa mukaan eväät ja lämmittää ne yliopistolla mikrossa (kyllä, siellä on ihan erikseen tila, jossa on mikroja eväiden lämmitystä varten). Kansankoti ei ole tätä asiaa osannut hoitaa yhtä hienosti kuin Suomi! Toisaalta voin sanoa, että täällä omat kokkaustaidot ja luovuus ruoanlaiton suhteen  kehittyvät pakostakin, kun täytyy suunnitella enemmän syömisiään.

Joka tapauksessa viikonloppuna omat eväät ja ruoanlaitto jäi vähemmälle, kun menin kumpanakin päivänä brunssille. Sekä seura että ruoka oli erittäin hyvää. Lauantaina kävin Södermanlands-Nerikesin eli Snerikesin osakunnalla syömässä. Olin jo etukäteen kuullut, että brunssi on todella hieno, mutta se ylitti silti kaikki odotukseni. Meidän porukka oli paikalla jo varttia vaille ennen ovien avautumista ja jo silloin paikalla alkoi olla jonoa. Ymmärrän kyllä, miksi juuri tämä paikka on niin suosittu. Tarjolla oli nimittäin niin monenlaista sorttia, ettei kaikkea ehtinyt tai jaksanut maistaa. Erityisesti bagelit olivat herkullisia, ja jälkiruoaksi piti tietysti ottaa mutakakkua. 

Snerikes nation

Pahoittelen kuvan laatua, kamerasta loppui juuri tuolloin akku.

Sunnuntaina tuli testattua Västgötan osakunnan brunssi, joka ei ihan yltänyt Snerikesin tasolle. Itse paikka oli kuitenkin hieno vaikkakin noin pakkaspäivänä vähän kylmä ja vetoisa. Västgötassa sai valita haluaako perusbrunssin vai myös jälkiruokapöydän lisäksi. Pakko oli täälläkin kertaa tietysti maistaa pikkupala suklaakakkua ja kanelbullea. Tarjoilut muistuttivat aikalailla pohjoismaalaista perushotelliaamiaista. 

Västgöta nation

PS. Tästä blogista on tullut nyt vähän liiankin ruokakeskeinen, mutta lupaan että tulossa on juttua muista aiheista!

Vaaleja, vaaleja

Suomen vaalihuumasta ei täällä Ruotsinmaalla ole tietoakaan. En ole keskustellut yhdenkään ihmisen kanssa presidentinvaaleista. Näin vaalipäivän aattona ajattelin kuitenkin kirjoittaa äänestämisestä ulkomailla. Se ei tosin eroa paljoakaan ennakkoäänestämisestä Suomessa, varsinaisena vaalipäivänä ulkomailla ei siis voi äänestää. MTV3:n mukaan toisella vaalikierroksella ulkomailla äänestäneitä oli tänä vuonna ennätykselliset 50 000, joista lähes 12 000 äänesti Ruotsissa.

Itse äänestin ensimmäisellä kierroksella Suomessa mutta toisella kierroksella täällä Uppsalassa. Luulin aluksi, että täytyy lähteä ihan Tukholman suurlähetystöön saakka äänestämään (en olisi pannut pahakseni), mutta huomasinkin sitten netistä, että Uppsalassa voi äänestää. Ruotsissa pystyi itse asiassa äänestämään 35 eri paikkakunnalla.

Kävin äänestämässä viime viikon perjantaina, 27.2. Oli ihan pakko ottaa kännykällä oheinen kuva, oli niin hassua nähdä suomenkielistä tekstiä (ja myös Suomen lippuja) Ruotsissa. Äänestyspaikka oli kuin mikä tahansa kunnantalo tai kirjasto Suomessa. Ruuhkaa äänestyspaikalla ei ollut, satuin olemaan ainut äänestäjä tuohon aikaan. Paikalla oli kolme vaalivirkailijaa, kaikki vanhoja miehiä. Kuulin kahden heistä puhuvan suomea. ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…”, toinen muisteli. Eivät tainneet olla ihan tämän päivän vaaleissa! Mies, jonka kanssa minä asioin, puhui kuitenkin minulle ruotsia eikä edes mitään finlandssvenskaa vaan ihan riikinruotsia. En sitten tiedä, olettiko hän minun olevan ruotsinkielinen vai eikö hän osannut suomea. Joka tapauksessa äänestys sujui ongelmitta. Numeron piirtäminen on ihan samanlaista täälläkin. Henkilöllisyystodistuksena riitti ihan ajokortti, vaikka olin ottanut passinkin varmuuden vuoksi mukaan.  Johonkin listaan se mies raapusti nimeni ja allekirjoitin äänestyslomakkeen. Sitten vain kirjekuori kiinni ja vaaliuurnaan.

Ensimmäisen vaalikierroksen tuloslähetyksen seuraaminen jäi minulta ikävä kyllä väliin, sillä netti ei tuolloin toiminut huoneessani. Huomenna aion kuitenkin ehdottomasti seurata vaaleja netin kautta!

Lättyperjantai

Yksi suuri muutos verrattuna elämääni Suomessa on ehdottomasti asumismuoto. Muutto ydinkeskustan yksiöstä opiskelijalähiön 12 hengen solukämppään on kuitenkin sujunut melko kivuttomasti. Oikeastaan näitä asuntoja ei voi kutsua soluiksi, täällä käytetäänkin osuvasti sanaa ”korridor”. Jokaisella on siis käytävän varrella oma huone, johon kuuluu myös oma kylpyhuone, mutta keittiö on yhteinen. (Pitänee kirjoittaa joskus lisää tästä asumismuodosta)

Jaetussa keittiössä on toki hyvät ja huonot puolensa, ja toisinaan tuntuu, että niitä huonoja on vähän liikaa. Mutta välillä on toki hauskaa laittaa ruokaa ja syödä yhdessä. Tänään päätettiin vaihtari-kämppiksen kanssa paistaa lättyjä näin perjantain kunniaksi. Tehtiin ihan perustaikina, josta riitti kummallekin kolme lättyä. Hilloa, kermavaahtoa tai vaahterasiirappia meillä ei ollut, laitoimme täytteeksi päärynää kanelin ja sokerin kera. Oli hyvää, eikä edes kovin epäterveellistä. Kämppikseni lisäsi vielä johonkin lättyyn ricotta – juustoa, eikä sekään kuulemma maistunut hassummalta. 

Miksi se ensimmäinen lätty on aina niin surkea?

Ja tässä lopputulos!

PS.  Mietin hetken pitäisikö käyttää sanaa lettu lätyn sijaan. ..Jotenkin se tuntuu minulle liian vieraalta, hienolta ja kirjakieliseltä. Ja sittenhän on myös ohukainen ja räiskäle. Mitä sanaa te käytätte?