Huomasin, että huhtikuun postauksia selatessa voi saada
sellaisen kuvan, että olisin koko kuluneen huhtikuun vain reissannut ja
lomaillut. Näin asia ei kuitenkaan ole. Tällä viikolla olen metsästänyt
kurssikirjallisuutta niin kirjastosta kuin kirjakaupastakin, istunut luennoilla
ja lukenut läjän artikkeleita.
Olen varmaan aikaisemminkin todennut, että opiskelu – siis luennot,
tentit ja ”kotitehtävät” – on aika samanlaista kuin Suomessa. Kurssit ja koko
tutkinto on järjestetty täällä kuitenkin toisin. Suomen perusopintoja vastaa
lähinnä A-kurssi (30 op), joka koostuu useammasta osakurssista. Aineopinnot
ovat sitten B- ja C-kursseja, kandia vastaa täällä C-uppsats. Yksi tuollainen
kokonaisuus suoritetaan tavallisesti lukukaudessa, esimerkiksi niin että
keväällä lukee koko A-kurssin. Osakurssit luetaan yleensä peräkkäin, ei siis samanaikaisesti
rinnakkain. Yhtä osakurssia voidaan lukea vaikkapa neljä viikkoa ja sitten kurssi
vain vaihtuu, mutta ryhmä pysyy melko samana. Suomessa joskus huomautetaan,
ettei yliopistoa saa kutsua kouluksi, mutta täällä on otettu askel vielä
pidemmälle: jotkut saattavat jopa puhua luokasta vår klass (mikä on aika pöyristyttävää). Kurssimuotoisen lukion ja Suomen
yliopisto-opintojen jälkeen ”luokka” kuulostaa aika vieraalta ja
peruskoulumaiselta.
Uskoisin, että tässä systeemissä kurssit eivät jää yhtä helposti
roikkumaan kuin Suomessa – siis niin, että vaikka perusopinnoista olisi yksi
kurssi suorittamatta. Toisaalta jos vaikka sattuu sairastumaan ja joutuu
olemaan paljon luennoilta pois tai jostain muusta syystä ei pääse kurssia läpi,
on yksittäinen kurssi vaikea suorittaa myöhemmin.
Useimmat kurssit ovat käsittääkseni 7,5 opintopisteen
kursseja. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, ettei työmäärä oikein vastaa opintopisteiden
määrää täälläkään (Suomessa on ainakin joissain aineissa vähän sama ongelma).
Aloitin juuri kuuden opintopisteen kurssin ja tiedän jo nyt, että joudun tekemään
enemmän työtä kuin edeltävällä 7,5 pisteen kurssilla. Sanoisin noin yleisesti,
että täällä ei opintopisteiden eteen tarvitse raataa ihan niin paljon kuin
Suomessa. Tästä kertoo jo sekin, että opinto-ohjaaja laittoi lukujärjestykseeni
tuon 30 pisteen paketin lisäksi yhden ylimääräisen kurssin, jolloin minulle
kertyy 37,5 op. Olisiko tuota määrää mahdollista suorittaa Suomessa? Ja minulla
on siis ihan mukavasti vapaa-aikaa, joka päivä ei edes ole luentoja.
Ehkä yksi syy siihen, että opintopisteitä on mahdollista
haalia noinkin paljon, on että täällä ihan oikeasti opiskellaan tammikuusta
kesäkuuhun. Tai no, tammikuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Suomessa on
jotenkin tottunut siihen, ettei vapun jälkeen ole kuin pari tenttiä ja ehkä joku
luento. Mutta täällä paahdetaan luentosaleissa koko toukokuu. Minulla viimeinen
tentti on 1.6. Kevät on siis pitkä, pääsiäispyhien lisäksi ei ole mitään
hiihtolomia tai muita mukavia perioditaukoja. Tähän kiteytyy aika hyvin yksi
Suomen ja Ruotsin kulttuurieroista: Ruotsissa asioihin käytetään paljon aikaa
ja kaikesta pitää keskustella, pitkä aika tarkoittaa siis laatua. Suomessa luennot,
kurssit ja kaiken sortin työt yritetään hoitaa mahdollisimman nopeasti
kuitenkaan hutiloimatta. Tätä kutsutaan tehokkuudeksi.
Tämä tehokas suomalainen lähtee pian tanssimaan streettiä,
juhlistamaan synttäreitä ja suunnittelemaan, miten viettäisi lauantain
tehokkaimmin suomalaisvieraidensa kanssa.
Kuvalla ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa, mutta ajattelinpa näyttää millaista mainontaa pyöräilijöiden kaupungissa harrastetaan.





































